..ainakin minulle! Muistan kuinka työpaikalla IT-tukeni Sebu toitotti, että läppäriä ei saa pitää rennosti eikä epätasaisella alustalla, ettei se vain taivu. Miksi sitten kasasin tietokoneen, paksun kirjan, koiran kainaloon, vesipullon ja ties mitä muuta mukaani, kun keskiviikkoiltana kiipesin yläkertaan? Miksi olin jättänyt läppärin kannen väliin kuulokkeiden korvanapit? Miksi juuri se painava kirja (muuten erinomainen Mark Sullivanin ”Palavan taivaan alla”) litisti kuulokkeet tietokoneen kannen välissä ja sain näyttöpaneelin vääntymään? No siksi, että etäisesti kyllä muistin varoitukset, mutta ajattelin että nopeasti vain kaikki kerralla, ettei tarvitse ravata rappusia moneen kertaan. Miten tyhmästi ihminen voikaan toimia.
Näyttö oli pilalla. Ensin näkyi epämääräisiä viivoja, sitten ei mitään. Oma vika. Kerrankin kuitenkin ymmärsin olla vaipumatta epätoivoon, kun tajusin, missä vika oli. Ja ovathan kaikki tiedostoni joka tapauksessa turvassa pilvipalvelussa. Vähän silti jännitti, kun vein koneen aamulla kahden korttelin päässä olevaan digikorjaamoon. Halleluja ja herralle (koneen korjaaja) ja rouvalle (minä) kiitos! Puolen tunnin päästä vika oli selvitetty ja se oli juuri kuten ajattelinkin: näytön hajoaminen. Toinen puoli tuntia ja sain kuntosalille viestin, että näyttö vaihdettu. Oli nopeaa ja ystävällistä. Ei mitään moitteen sijaa. Paitsi itselleni, sillä aivan itse aiheutettu 190 euron lisäkustannus ja aivan turha.
Nyt istun kynttilänvalossa ja syön katkarapusalaattia. Kohta mennään koirien kanssa loskaan ja kuraan vielä yhdelle iltalenkille. Olen siivonnut, sillä siivousfriikki ei voi rauhoittua viikonloppuun, ellei lattiat ole pyyhitty ja kylppäri nuoltu. Kohta ne ovat kurassa taas.
Kynttilänvalossa pelkästään, koska takkapuita on aika vähän ja nekin muhkeita ja sopivampia pakkaspäivien lämmitykseen. Ja tottahan oli aikomus ostaa pieni paketti klapeja tänään. Siksi ajelin Kaarinan Puuiloon ostamaan klapipussia. Palattuani kotiin huomasin ostaneeni kaikkea: koirille herkkuja, keittiövälineitä, kukkamultaa ja kevytsoraa, kaupan pihalta rahkapiirakkaa. Ne hellapuut vaan unohtui.
Mutta Italian sitruunat alkoivat itää ja kasvaa. Kohta kieriskellään sitruunasadossa:
