Taas taattua Härköstä. Jostain syystä arvostelijat eivät tykkää mitenkään erityisesti. Tämä kirja on taas vähän erilainen, yllättävällä aiheellaan: miten ystävä huomaa lopulta päätyvänsä pidätetyksi puukotuksesta. Näin voi käydä tässä draamassa, jossa kolmen ystävän kohtalot ja sattumat kuvataan niin tarkan hirtehisesti ja samalla todella aidosti – tällaista elämä oikeasti voi olla, ystävyydessä ja parisuhteissa.
Härkösen dialogi on loistavaa ja lauseet uskomattoman nasevia. Tulee taas kirjoituskateus: miksen minä ole keksinyt tätä? Etenkin päähenkilö on todella tosi (häneen voi samastua), eronnut ja yhden armeijaikäisen pojan äiti, joka ei enää koskaan halua pariutua tai ainakaan asua kenenkään kanssa syistä, jotka selviävät romaanin edetessä.
Ei yllätyksiä eikä uutta tyyliä, vaan tuttua, mutta ei kuitenkaan vanhan toistoa.
Luen ilolla seuraavankin Härkösen.