… tämä juuri. Mutta pakkohan se taas on mennä itsensä nolaamaan Helsinkiin toukokuussa. Ja kärsimään, väsyttämään itsensä, tuntemaan, että ei jaksa ja nyt tulee vähintäänkin sydänkohtaus. Masokistin taivas: Naisten kymppi!
Koirat katsovat minua syyttävästi. Tänään on ollut aurinkoinen ja lämmin päivä, enkä ole vienyt edes isoa mustaa pitkälle lenkille. Kävelin kuitenkin noin viisi kilometriä. Kävin katsastamassa kivaa asuntoa Portsassa (Port Arthur, kaupunginosa Turussa, jossa upeita vanhoja taloja). Pyrin pitkällä tähtäimellä sinne asumaan. Jos joskus pääsenkin, tulen kaipaamaan tuomiokirkon kellon ilmoittelua varttitunnin välein.
Kevät tulee. Kohta pääsen myös maauimalaan aamu-uinneille. Kaiken kaikkiaan tänään on ollut ihana päivä. Olen yrittänyt keksiä itselleni ansiotyötä, mutta kuka tarvitsee rakennustekniikkaan tai kenkäteollisuuteen erikoistunutta venäjän kielen taitajaa tässä ajassa? Oltiin aikoinaan juuri oikeassa paikassa työn suhteen, nyt ei taideta olla 🙂
Toisaalta, työvuosista Neukuissa voisi kirjoittaa kirjan tai jopa jatkoromaanin. Asiat, jotka silloin tuntuivat ihan normaaleilta, voisivat nykyaikana jopa kohahduttaa, ainakin naurattaa. Vaikka kyllä sellaisia kirjoja taitaa jo olla kirjastot pullollaan.
Jo nyt tekisi mieli kertoa monesta hullusta jutusta, ja myös niin monesta ihanasta venäläisestä työtoverista. Heidän mielipidettään nykypolitiikasta en tiedä enkä välitä tietääkään, mutta muistan niitä mukavia hetkiä, joita jaoin joskus aikoja sitten.