Eilinen Turun kaupunginteatterin kamariooppera nyt koettu. Librettotekstin oli kirjoittanut kirjailija Tommi Kinnunen. Pääosissa Waltteri Torikka ja Pihla Penttinen. Waltteri pääasiassa lauloi vuorosanat kamariorkesterin säestämänä, näyttelijä Pihla Penttinen taas puhui ne. Torikka todisti taas ylivoimaisuutensa, sekä baritonina että näyttelijänä.
Itkijänainen pääsi taas vuodattamaan kyyneleitä. Tarina korpisoturista ja hänen kumppanistaan oli suorastaan järkyttävä, mutta samalla niin kaunis. Sotilas kipuili erilaisuutensa kanssa ja tunsi itsensä vääränlaiseksi ihmiseksi miehenä, häntä eivät hyväksyneet vanhemmat eivätkä sisaruksetkaan. Kuten nyt on monen ”erilaisen” ihmisen kanssa tässä päiviräsästen, vladimirputinien ja janimäkelöiden värittämässä maailmassa. Ja sitten sota, joka toi niin mieleen Ukrainan. Mutta esityksessä sai myös nauraa. Ja hymyillä, koska lopussa oli voimaannuttava lause Torikan hahmolta: ”Tärkeämpää kuin turvallinen suoja on uskaltaa mennä eteenpäin.”
Eilisiltana oli kevään ensimmäinen todellinen kevätilta. Auran rannat ja terassit olivat täynnä loistavasta säästä nauttivia ihmisiä. Kevään merkkejä myös kotona: kuraiset koirat piti kylvettää, ohjelma joka saa sekä minut että koirat aivan uupuneiksi. Ja kevättä rinnassa pikkukoiralla välillä liikaa: hän hössötti uloslähtöä sen verran vauhdikkaasti, että putosi porraskäytävän raput kierien aivan alas asti. Mielessä kävi nanosekunnissa edessä oleva automatka eläinlääkäripäivystykseen lastoittamaan katkenneita koipia… Mutta sieltä vanha tyttö taas kapusi raput ylös, vähän nuopeana, mutta kunnossa. Elämme vaarallisia aikoja, kuten jo vähän aikaa sitten totesin.
Nyt Waltterin/Kinnusen sanoin kuitenkin: läpi kuralätäköiden ja tulevien takatalvien rohkeasti vaan eteenpäin.