Krakovassa 4.-7.4.2013

hepat-torilla.jpg

Torstai 4.3.2013

Niin se on täälläkin: kevät on myöhässä myös Puolassa. Lunta on yhtä paljon kuin Suomessa ja lämpötila lähes sama. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Tärkeää on vain se, että on erossa normaalista rutiinista, että on loma, että ei tarvitse/voi tehdä mitään ”tärkeää”, että voi katsella ihmisiä ja kaupunkia tai vain makailla hotellihuoneen sängyssä, tai no miksei myös kylpyammeessa:

kylpyhyone.jpg

hotelpolski.jpg Hotelli on ihan vanhan kaupungin sydämessä.

Krakova on täynnä historiaa. Juutalaiskaupunginosa, vanha kaupunki, Veiksel. Kävimme Marian kirkossa katsomassa Euroopan suurinta alttaritaulua (tai oliko kuuluisinta), vaeltelimme kujilla. Söin liikaa omenapiirakkaa.

kahvila-camelot.jpg Vanhan kaupungin näkymiä

cheesecake-and-espresso.jpg Juustokakku, espresso ja brandy ovat iltapäivän kohokohta ennen päikkäreitä. Kaupunki on täynnä ihania kahviloita ja kaakaobaareja.

Saapuminen oli kovin puolalainen. Eihän meille tilattu kuljettaja Andzrej tietenkään ollut tullut lentoasemalle. Tovin odoteltuamme soitin hänen numeroonsa. Vaikeaa on keskustella ihmisen kanssa, joka ymmärtää suurin piirtein 5 sanaa englantia, etenkin kun itse ei ymmärrä sen useampaa sanaa puolaa (vaikka juonesta pääseekin kuuntelemalla kiinni ihan venäjän kielen perusteella). Meillähän ei ollut onneksi kiire – loma! Kuljettaja saapui sitten aikanaan ja esitteli meille puolaksi tulomatkan varren nähtävyydet.

Hotellissa toimii langaton netti ja palveluskuntaa riittää. Tv:stä tulee paljon paavia ja toisen maailmansodan aikaista historiaa – puolaksi tietty. Mikäs sen kivempaa ajanvietettä.

rinkeliostoksilla.jpg Hän osti rinkelin (Nykissä nämä ovat pretzeleitä, en tiedä, ovatko samoja Puolassa).

lukkuhetki-pretzelin-kanssa.jpg … ja nautti sen kirjan ääressä hotellihuoneen sängyllä.

kattomuurari.jpg  Jussi ihailee tiilestä tehtyä kaarikattoa, joita oli monessa paikassa, myös hotellimme vanhassa rakennuksessa.

Google ehdotti kasvisravintolaksi Nostalgia-nimistä paikkaa sopivan kävelyn päässä. Kyllähän ravintola olikin viehättävä, kuten niin monet ravitsemusliikkeet täällä: vanhassa kivitalossa, sisäpihan perällä. Mukava eleetön keskiaikaa henkivä sisustus ja jopa takka salin nurkassa. Kasvisruokaakin oli, noin viisi annosta… Muuten jälleen sianliha- ja pelmenilinjaista tarjontaa. Mutta eihän vuohenjuusto koskaan petä, ja viinit olivat erinomaisia. Illan lopuksi vielä italialaisten  mielestä kardinaalivirhe: cappuccinot hotellin kahvilassa. Italialainen ei KOSKAAN nauti capuccinoa kuin aamuisin. Mutta nyt ollaankin Puolassa.

tunnelmaa-kellarissa.jpg Kellariravintolan tunnelmaa tunnelmaa-kellarissa-2.jpg tässä myös…

sian-reisi.jpg Jostain syystä aina Jussille tuli iso porsasannos, tässä porsaan reisiä!

Tämän ensimmäisen päivän otin siis melko matalalla profiililla. Huomenna ehkä tehokkaampi tutustuminen tähän Puolen toiseksi suurimpaan kaupunkiin?

Perjantai 5.4.2013

Pulu herätti minut vähän ennen kello kuutta, mikä itse asiassa oli siis Suomen aikaa vähän ennen seitsemää. Ikkuna oli auki, koska hotellihuoneessa oli illalla kuuma kuin saunassa. Yö oli hiljaisempi kuin kotipuolessa eikä tuntunut yhtään siltä, että on suurkaupungin sydämessä. Vain räystäältä tippuvan veden ääni kuului, jos oikein tarkkaan kuunteli. Kivikasan painoinen peitto ja ihana korkea tyyny takasivat syvän unen. Tosin pienet painajaiset keskeyttivät yön pari kertaa. Sitä samaa taas: en ehdi ajoissa, tehtyjä virheitä, joita ei itse asiassa ole tehtykään jne. Nyt kai stressi purkautuu? (mikä stressi?)

Päiväkävelyllä ehdittiin suklaapuotiin, jossa nähtiin kaikenkokoista ja -näköistä suklaataidetta sekä myös manuaalista suklaanvalmistusta.

suklaapuoti.jpgSuklaapuotia, kahvilan ja suklaavalmistamon yhteydessä. Nam!

suklaakoira.jpg Suklaakoira  suklaatalo-ja-suklaantekijat.jpg Suklaatalo, suklaantekijät taustalla

suklaapuodin-ikkuna.jpg Suklaamunia ikkunassa

Taidenäyttelyssä tutustuimme parin modernin puolalaistaiteilijan tilataiteeseen ja maalauksiin. Vaikuttavaa – etenkin äänimaailmaan yhdistetty puuaiheinen luontospektaakkeli, joka käsitti useamman huoneen.

puuaihe-taidenayttelyssa.jpg Yksi huone puutilateoksesta

john-lennon.jpg Näyttelyn John Lennon -niminen työ

big-chicken.jpg Big Chicken

Raatihuoneen tornin kalenterin (oven pielessä) mukaan sisään olisi pitänyt päästä, mutta ovi pysyi lukossa. Ehkä kylmä kevät ei ole se Summer Season, jota ajat koskivat?
jellona.jpgRaatihuoneentornin leijona

mina-ja-jellona.jpg ja minä kera leijonan

Vaeltelimme vanhassa kaupungissa ja päälle päätteeksi taas iiihanaa juustokakkua (leivonnaisia täällä piisaa) ja espressoa sekä pienet tömpsyt. Mukavaa istuksia ja lukea romaania kahvilan pöydän ääressä (tällä kertaa nautin Solzhenitsynin Ivan Denisovitshin päivästä). Lepoa! Suurin ongelma tällä hetkellä: kuvat eivät siirry koneelle ja illallispaikka pitää löytää. Muita ongelmia kieltäydyn ajattelemasta.

Lauantai 6.4.2013

Jälleen pilvinen ja viileä päivä. Kokemuksia kartutin paikallisessa postitoimistossa, joka oli ainoa paikka, mistä postimerkit kolmeen postikorttiini saisin. (niitä ei myydä joka paikassa kuten Suomessa) Kartan avulla navigoimme lähimpään konttoriin. Konttorissa oli jonossa edelläni viisi ihmistä. Jonotin noin puoli tuntia – aika venyi osittain sen takia, että edelleni kiilasi eläkeläismummo, jota en kehdannut ojentaa (käveli keppien avulla) ja toinen mummeli, joka (näin tulkitsin) mukamas halusi vain väliin, koska asia oli niin pieni. Minun pieni asiani sai siis odottaa. No, lomalla ei ole kiire minnekään. Ja kävihän tämä Survival-testistä. Minä tein sen!

Kävelimme parin kilometrin matkan vanhaan juutalaiskaupunginosaan Kazimierziin. Vanhassa Synagogassa tutustuimme juutalaismuseoon. Ostin mielenkiintoisen unkarilaislääkärin ja keskitysleirivangin muistelmateoksen I was Mengele’s Assistant eli kokemukset Auschwitzin leiriltä Joseph Mengelen apulaisena. Tulipa reippailtua.

ravintola-kazimiersissa.jpg Kosher-ravintola Kazimierzissä.

Ennen kotiin (siis tämähän on koti?) palaamista kävimme vielä kevyellä lounaalla ja lähikaupassa ostamassa niitä kuuluisia krakovanmakkaroita kotiin viemisiksi 🙂

Koirat olivat kotiutuneet Saken ja Riitan luo tyystin. Mutta olihan ilo ylimmillään tietenkin, kun tulimme heitä noutamaan kotiin. Myös kissa riemastui ja tapansa mukaan halusi laatikkoon. Siis kissallamme (kuten monella muullakin kissalla) on perversio, jonka mukaan sen pitää päästä mihin tahansa laatikkoon, minkäkokoiseen tai -näköiseen tahansa. Myös muovi- ja paperipussit ovat Salmisen mielestä ihania. Tässä siis viiden kilon kissa yhden kilon laatikossa:

kissalaatikko.jpg

Olemme siis kotona taas!

Vastaa