Tänään väsyttää. Vaikka ei ole tehty mitään ihmeellistä, niin aika on kulunut ihan siivillä. Päivän rutiinit ovat jo kehittyneet aika käytännöllisiksi. Jos nyt tässä kahden kerroksen kämpässä voi olla käytännöllistä mitään. Kun yläkerran makuutilaan mennään avoportaita pitkin ja puhelin on säännöllisesti soidessaan aina siinä toisessa kerroksessa, sitä saa liikuntaa huomaamattaan. Ja kun pikkukoira arastelee portaita ja itkee alhaalla, kun me olemme isomman kanssa katsomassa tv:tä yläkerrassa, mikäs siinä auttaa muu kuin mennä kantamaan koira ylös. Ja pieni Riitu-koira tietenkin tarvitsee oman petin, joten kanniskelen koirien petiä ylös alas, kunnes saan toisen kappaleen hankittua tälle kahden kerroksen väelle.
Aamulla ensimmäiseksi ei täällä voikaan päästää koiria ulko-ovesta aamupissalle, vaan kävellään alakertaan, jossa puetaan omat lenkkivaatteet ja koirille villapaidat, sitten vielä rappuset ulko-ovelle, josta kävellään yliopiston mäkeen pienelle lenkille. Tai käännytään oikealle ja laskeudutaan kolmannet rappuset sisäpihalle, josta päästään kadulle ja sitä kautta myös yliopiston puistoon. Sitten vasta aamupuuroa, kahvia ja koiruuksille ruokaa. Ja ruuan jälkeen sitten kunnon lenkille. Olen yksinhuoltaja!
Koirat leikkivät välillä pitkiäkin aikoja keskenään, joten ehkä heillä ei ole mitään traumaa tästä sinne tänne ajelusta ja uudesta asuinpaikasta. Itse asiassa leikit ovat tällä hetkellä hieman ”eroottisia” (ei viitsi kuvia ottaa), sillä Kiss-koiralla on kriittiset ajat eli juoksuaika. Joten ihanan uroksen puuttuessa myös vanha pirteä Riitukin kelpaa!
Tänään vihdoin sain vähän maalattua tahraisimpia seiniä. Eihän se mitenkään hienosti onnistunut, sillä huonekorkeus on kolme metriä ja kaikenlaisia mutkia ja koloja. Mutta vähän valoisampaa ja siistimpää. Pari taulua seinälle ja puuhellan lämmitystä – vanha talo ei jaksa pitää lämpöä kovin kauan. Mitä tarvikkeita tässä talossa eniten koko ajan tarvitaan: tulitikkuja, sytytyspaloja, polttopuita, koirankakkapusseja!
Huomenna odotan aamupäivällä paria salskeaa nuorukaista, jotka ovat luvanneet kantaa jumalattoman painavan kokopuisen vaatekaapin sinne mihin se kuuluu, eli makuuhuoneeseen. Sehän jäi olohuoneeseen: kannoimme (raahasimme henkihieverissä) sen muuttopäivänä nimittäin jopa kahdet portaan ylös: ensin jyrkät kivirappuset autolta ulko-ovelle, sitten ulko-ovelta suoraan lähtevät yhtä jyrkät portaan ”alakerrokseen”. Keittiöstä liu’utimme sen olohuoneeseen, koska voimat eivät todellakaan enää riittäneet kantaa kaappia kapeita 16 makuuhuoneeseen johtavaa rappusta ylös. Katsotaan, miten poikien huomenna käy!
Sitten kyllä pitänee lähteä välillä vähän käymään Lopellakin. Iso lista sen kuin pitenee tarvikkeista ja tavaroista, joita täältä puuttuu (se ripsiväri myös!).
Kaunis pakkaspäivä alkaa kallistua jo yöhön. Nyt vielä villapuseroneule esiin ja vähän aikaa englantilaissarjaa telkkarista.