Hienot maalaismarkkinat Lopen torilla tänään. Vähän kyllä väsytti lähteä aamulla kahdeksalta viileään aamuun. Koko viime viikko oli aika raskas; ensin tulo toisesta maailmasta tähän syksyyn, lukuisat kokoukset, huonosti nukutut yöt, ei yhtään oikeastaan omaa aikaa… Mitä valitan! Hyvin tämä viikko meni. Tämä synttäripäivä siis juhlittiin markkinoilla.
Olipas muuten kuitenkin niin taas ihana päivystää Vasemmistoliiton teltalla tämä Maalaismarkkinoiden päivä. Jotenkin se on aina yhtä vaikeaa lähteä (aivan kuin lähtisi lenkille tai Naisten Kympille): lähteminen on vaikeaa, ja ei -lähteminen on pettymys itseen ja kaikkeen. Lähteminen ja suorittaminen on niin palkitsevaa, että sen sittenkin aina tekee kerrasta toiseen. Myös liikunnassa sama: kyllä koskee, hengästyttää, rasittaa ja ärsyttää, mutta jälkeenpäin: mikä ihana olo. Vastaa joidenkin kaverien arvosteluiden perusteella keskinkerktaista orgasmia tai keskitanakkaa päihtymystä. Kaverit kertoi, enhän minä tiedä enkä kommentoi.
Jos haluaa vähän nauraa jonkun kustannuksella, niin suostun kohteeksi:
Tänään päivään kuului siis markkinahumua, mutta myös kesken toripäivän italian tunnit etänä. Ja lenkki Kiss-emon kanssa; hän on alkanut vähän jo unohtaa, että ne kaksi riiviötä jäivät Sipooseen. Ja sitä paitsi hän oli aivan kyllästynyt omiin koiranpoikiinsa. Mutta täällä kotona tuli pienoinen kaipuu ensimmäisenä iltana. Pientä vikinää ja levottomuutta. Lasten aikuistuminen on rankkaa, myös koiralla. Elämä!
Jos ihan rehellinen olen, niin kyllä haluaisin, että syntymäpäivät ja kaikki juhlapäivät olisivat erityisiä. Tämä oli rimanalitus. Elämässä pitää olla kauneutta ja juhlaa vastapainoksi arjelle, jonka ei senkään tarvitse olla tylsää, vaan turvallista ja rauhallista. Ensi syntymäpäivänäni aion antaa itselleni tilaisuuden juhlia ja nauttia, vaikka sitten yksinkin. Elämä on liian lyhyt että se tuhlattaisiin harmauteen. Koska elämä on kaunista ja kallista. Siksi arvostan juhlia ja yhdessäoloa.
Nyt katson Elämäni biisiä ja olen ihan liekeissä La Bohèmesta, jonka Vesterinen esitti – en todellakaan tiennyt Vesterisen omaavan tätä huimaa kykyä laulaa sujuvalla ranskan kielellä ihan kuin itse Charles Aznavour. Haluaisin nytkin niin kuunnella kaikkia lauluja, joista olen saanut vinkkejä viimeisten kahden viikon aikana. Esimerkiksi ne Stingin esitykset, joista moni oli miinulle niin uusi. Mistä tämä ajan puute tulee? Miten koskaan ehdin olla edes työelämässä, jolloin en saanut näin paljon virikkeitä kaikesta kivasta! Nyt on ilmassa niin paljon kaikkea. Pitäisi rauhoittua, levätä, harrastaa… Osallistua päätöksentekoon täysillä. Huolehtia koirista, etenkin Kissistä. Tyhjentää taloa. Hoitaa syyspuutarha talvikuntoon. Nauttia elämästä.
No, kuten huomaan: ei ole syytä valittaa. Kaikki mistä valitan, on kuitenkin aika myönteistä; kaikkea on paljon, aikaa vain vähän. Pitää vain valita hyvistä asioista ne tärkeät.
Unelmia on vielä paljon jäljellä. Niitä voi toteuttaa jo nyt.