Kansallismuseossa on menossa näyttely suomalaisten Lähi-Idän tutkimusmatkailijoiden retkistä ja sieltä Suomeen haalituista esineistä. Kuvassa mm. noin 3000 vuotta vanha ylhäisömiehen vaimon sarkofagi, jonka värit ovat ihmeen hyvin säilyneet kauniina, ja piirroksetkin selkeinä.
Sanoin ”haalitut” esineet, koska kaiken järjen mukaan näiden muinaismuistojen paikka ei ole Suomessa vaan siinä maassa, josta ne on tuotu. Mutta eihän pari vuosisataa sitten, eikä sen puoleen aina lähihistoriassakaan, piitattu omistusoikeuksista. Kekkonen presidenttimme sai 1970-luvulla Irakin valtiolta lahjaksi huimia arkeologisia esineitä. Se oli oman tulkintani mukaan kytköksissä Irakin, Suomen ja Neuvostoliiton yhteisten rakennusprojektien sivutuottoa. Minulla ei ole NDA:ta (salassapitosopimus) näistä vuosista, joina oma työnantajani oli toteuttamassa projekteja neukkujen kanssa kolmansissa maissa, mutta en ala asioita avaamaan, koska itse asiassa en tiedä yhtään mistään mitään tarpeeksi.
Helsinki-päiväni oli kyllä kiva. Majoittauduin tyttären asuntoon Annankadulle, keskelle Punavuoren vilkasta tiistaita. Aurinko paistoi (vielä silloin) ja kaupunki oli täynnä elämää. Vielä ihanampaa: ex-työkaverin luona Pihlajamäessä. Ihanaa Nizzan salaattia ja hyviä keskusteluja, kirjoista, lapsista, sodasta ja rauhasta, elämästä. Ystäväni Elina on niin viisas nainen, että hänen lähellään voimaantuu myös aivan puhumattakin.
Tätä ei haluaisi sanoa. Mutta en pidä Helsingistä, mitenkään erityisesti verrattuna muihin kaupunkeihin. Kun on nähnyt maailman ja Suomen kaupunkeja, millä kokemuksella en halua mitenkään kehuskella. Helsinki väsyttää. Helsingissä ei ole ydintä ja brändiä, jolla sitä voisi luonnehtia. Se varmaan pätee kaikkien maiden pääkaupunkeihin, koska ne ovat tai haluavat olla SE maan kaupunki. Kuitenkin Suomessa ja monissa muissakin maissa SE kaupunki on ihan joku muu kuin se pääkaupunki. Minusta näin pitää ollakin. Ei hallinnollinen pääkaupunki saa omia koko maan imagoa!
Ajatelkaa vaikka New Yorkia. Moni jopa luulee, että se on Yhdysvaltojen pääkaupunki! Entä Moskova? Ei voita Pietaria millään asteikolla! Helsinki on ihana kaupunki, mutta se väsyttää minua. Käyn siellä mielelläni. Teatterit, mahtava ravintolatarjonta, museot, se tuttuus… Ja työhistoriani alkoi sieltä, se oli maalaistytsylle unelmien paikka. Se on minun aikuiseksi kasvattajapaikkani. Olen ylpeä siitä, että sitä vuodesta toiseen rankataan korkealle mittarilla parhaimmaksi pääkaupungiksi. Mutta en haluaisi asua siellä. Syöksyilevät polkupyörät ja puuttuvat kevyen liikenteen väylät, jatkuva katujen aukominen (mikä EI ole kaupungin syy) ja se rauhattomuus, joka jossain Ateenassa tai New Yorkissa jotenkin on vain rauhallisempaa… Anteeksi ja kiitos, Helsinki. Tai niin kuin maalaisen kuuluu sanoa Hesa!