Valo yössä on koettu. Nyt tuoksuu yössä valkoapilakynttilä, jonka ostin pari viikkoa sitten Tampereen reissulta. Ihan kuin olisi kesä ja heinäkuinen ilta! Salminen tuossa torkkuu lähellä läppäriä, mutta illan riehumiset ovat onneksi vieneet mehut.
Santa Helena Carmeneren voimalla pienen hetken vielä jaksan sinnitellä valveilla. Halusin itse asiassa tarkistella muutamaa blogispottia, mutta väsy iskee aina vyön alle.
Tunnustus: katsoin ties kuinka monennen kerran Jim-kuminaama-Carreyn leffan Ace Ventura – Luonto kutsuu. En voi vastustaa Jim Carreya! Paitsi että tässä ehkä noin 10-vuotiaille suunnatussa elokuvassa on oikeasti Iso Sanoma, siinä on myös itse ydin siitä, mitä elämän pitäisi olla: nauramista, huumoria, kannanottoja ja silti nauramista ja hulluttelua. >Tällaisia asioita jos puuttuu, on elämä surullista.
No, onneksi Paavon kanssa ymmärrämme tuostakin taide-elokuvasta ne huiput, joita yhdessä sitten kunnioitamme hiljaisuudessa ja tv:n äänen ollessa tapissa. Kulttuuria tämä on korkeimmillaan!