Kunto laskee kohisten. Viikko sitten tein staattista selkäkyykkyä yli minuutin eli 75 sekuntia (pakko itsekehua, kun vielä oli aihetta). Nyt hiustenkuivaajalla operointi saa hengästymään; vältän koirapuistoon menevän jyrkän polun käyttöä, vaan mennään sävyisästi asfalttitietä. Kahvakuula kyhjöttää surullisena eteisen nurkassa, joogamaton seurana.
Kun syksyllä kipuilin vasemman käden puutumisesta Italiassa ja olin huolissani, että ehkä sydänkohtaus odottaa, niin enpä olisi uskonut, että ensi viikolla menen syöpähoitoihin, ensimmäiseen sytostaattitiputukseen sitten vuoden 2012. Tässä siis aika hyvin selkiytyy ohjelmani ja lukujärjestykseni tämän loppuvuoden ajaksi.
Jostain se pirullinen solu pääsi sitten karkaamaan ja monistumaan, vaikka piti olla kurissa. Monistautui muina miehimä sisälläni eikä puhunut mitään ennen kuin nyt keväällä. Onneksi ilmiantoi itsensä edes silloin.
En laita mitään suunnitelmiani uusiksi. Samat haaveet ja unelmat ovat listalla, ja vielä muutamia lisää. Aamuisin usein, kun kunto on heikoimmillaan, eikä jaksa seisoa niin kauan, että puuron keittää ja koiralle annostelee ruuan, on aika heikkoa. Mutta joka päivä valaistun, terästäydyn ja kiitän siitä, että olen jo jotain ymmärtänyt ihmisen omista voimista.
Tällaisissa tunnelmissa myös huomaa, ketkä ovat oikeita ystäviä. (no huh, kvanttifysiikka näytti voimansa: kun tätä kirjoitin, hyppäsi Kiss yhtäkkiä tuolille selkäni taakse kuin todistaakseen, että samoilla aalloilla ollaan!)
Kvanttifysiikasta puheenollen, ne taajuudet, joita jaamme ihmisten ja myös eläinten kesken, eivät ole mitään huuhaata. Mutta niistä jokainen voi ottaa itse selvää. Ja jos naurattaa ja haluaa virnuilla, niin esimerkiksi fysiikan tohtorin Johanna Blomqvistin kirjasta ”Kvanttifysiikasta energiahoitoihin” saanee tietellistä tuntumaa.
Tänään on ollut oikein hyvä päivä. Tehtiin hyvää ruokaa, molemmat koirat olivat läsnä (eivät mitenkään kiinnostuneet toisistaan). Oli ihanaa, kun vältin kaksi koiralenkkiä ja sain vain nukkua. Rakas Burana paransi kivut ja väsymyksen hetkeksi. Suunnittelen Tallinnaa, Imatraa, ystävän Pöytyän mökkiä. Ja Italiaa! Ei huonoja kannusteita. Syksy odottaa hoitorumbansa kanssa. Olen valmis. Silti joskus vähän itkettää.