Kulttuurilauantai eilen. Tampereen Työväen Teatterissa näin ystäväni kanssa uutuusmusikaalin Momentum 1900. Se kertoo Suomen, silloisen Venäjän suuriruhtinaskunnan, osallistumisesta Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900. Huolimatta Venäjän nihkeydestä ja vastusteluista Suomi osoitti siellä maailmalle, mikä voima taiteessa kansakunnalla on. Siellä myös Suomi nousi tunnettuuteen: olihan meillä Edelfeldt, Gallen-Kallela, Gesellius, Saarinen, Thesleff… suuri joukko kulttuurintekijöitä, jotka saivat ylistystä kansainvälisesti. Ja itsenäisyysaate nousi saaden lumipallomaisen voiman ja suuren vyöryn aikaiseksi.
Kulttuuriarvosteluissa ei tätä musikaalia kovin korkealle nosteta. Niistä en välitä. Esitys kattoi alle kolmessa tunnissa kaiken tärkeän: itsenäisyysaatteen, työväen taistelun, naistaiteilijoiden esiin murtautumisen. Kun pikakuviin Nikolai Toisesta oli sattuvasti ujutettu toisen itsevaltiaan V.V. Putinin persoonaa ja hänen ”hovinsa” lausahduksia (”Johan majesteetilla on siellä tyrmässä se sotaveteraaneja halveksinut tyyppi!” tai ”se kalsarimyrkyttäjä…”), aloin jo miettiä, millaisellahan kristallipallotutkiskelulla tätä käsikirjoitusta onkaan Heikki Salo kirjoittanut! Eihän varmasti käsikirjoitus ole tehty 24.2.2022 jälkeen vaan jo paljon ennen – on musikaali sentään niin iso projekti.
Martti Suosalo on aina hyvä, en voi käsittää hänen karismansa laajuutta. Vierailevanan tähtenä hän nytkin oli esityksen eri osat yhteen sitova voima.
Kurkistus esitykseen tässä. (alussa on mainoksia, klikkaa ”Ohita mainos”)
Mitä tässä muuta voi kuin itsekin sanoa, että kulttuurin voima on valtava. Koimme katselijoina voimaannuttavia tunteita teatterin avulla. Kun siihen vielä lisätään virkistävä kävely leppeässä Tampereen säässä ja tärkeitä keskusteluja elämästä, lapsista, kirjoista, maailmantilanteesta – mitä muuta voi päivältä toivoa. Kiitollisena taas muistojen plakkariin tämä lauantai!