Tänään taas kiva päivä, täynnä mukavia ja kiinnostavia asioita. Aamupäivällä kunnanhallituksessa aloitimme ensi vuoden talousarvion katselmusta. Vielä ei tehty esityksiä vaan kuunnteltiin toimialojen esittelyjä ensi vuoden budjetiksi. JOuduin kyllä valitettavasti, tai onneksi, lähtemään kesken kokouksen ja varahenkilöni Katri astui ruotuun. Lähdin juna-asemalle ja sieltä sitten Helsinkiin miellyttävään tapaamiseen.
Meillä on tullut tavaksi treffata muutaman kuukauden välein vanhan Vasemmistoliiton henkilökunnan kesken. Tässä konklaavissa ei kuitenkaan ole kaikkia kollegoita, vaan pelkästään me, joilla vähän samanlaiset aatokset työpaikasta, työpaikan hengestä ja säännöistä (näin diplomaattisesti sanottuna). Niin, jokaisessa työpaikassa lienee ihmisiä, jotka löytävät hengenheimolaisiaan tai ainakin samaa huumoria edustavia työtovereita. Mikä ei tietenkään tarkoita, että ne ”muut” olisivat välttämättä ikäviä ihmisiä. Siis välttämättä.
Tänään lounastimme viidestään Helsingin ytimessä, juuri tulipalosta kärsineen Sokoksen kymppikerroksessa, joka siis oli avoinna, päinvastoin kuin alakerran myymälä. Sieltä oli niin upea näköala kaupungille, että itse asiassa unohdin ottaa valokuvan sieltä. Koska vain ihastelin suu auki. Ja se ravintolan sisustus on aivan hurmaavaa retroa: puuta, hienoa suomalaista designia ja luonnonvärejä.
Mukava lounas ja mukavat kuulumiset ja keskustelut. Siihen tämä päivä sitten meni. Olin taas suunnitellut kaikkea muutakin: lenkkeilyä, komeroiden tyhjäystä, ehkä italiankertausta. Mutta on kai sitä joskus myös aiheellista antaa itsensä levätä ja ottaa rennosti? Miksi minulle silti huono omatunto, jos en koko ajan suorita jotain? Ai niin, suoritinhan tänään. Kokouksen lisäksi neuloin islantilaisvillapaitaa ainakin kymmenen senttiä. Alkaa näyttää siltä, että ystäväni Liisa saa paidan hyvissä ajoin ennen joulua.
On taas kivaa odotettavaa myös. Liput plakkarissa Waltteri Torikan Amore-konserttiin Helsingin Kulttuuritalolle 6. marraskuuta!