Hyvä Lopen seurakunta! Jo toinen seurakunnan järjestämä vaalipaneeli oli sunnuntai-iltana. Kokemus oli oikein mukava.
Itse sekoilin, kun viime tipassa kaikki oli hukassa: läppärin kamera ei toiminut, vaihdoin toiseen koneeseen – siinä ei sähköposti toiminut, muistiinpanot hukassa jne. Lievästi myöhässä kuitenkin sujahdin sisään kirkkoherran vetämään tapahtumaan.
Hyviä ehdokkaita on nyt todella paljon. Toivottavasti kuntalaiset käyvät äänestämässä!
Paneelista jäi yksi asia vaivaamaan. Paljon tunteita nostattava kouluverkkoasia oli yhtenä kysymyksenä. Paneelissa tuotiin esiin mielipide, että keskusteltaessa pienten, jopa alle 20 oppilaan koulujen opetuksen kenties heikommasta laadusta, oltaisiin jollain tavalla aliarvioitu opettajien ammattitaitoa. Mielestäni missään ei tällaista ole esitetty. Mikäli puhutaan siitä, että opetussuunnitelman noudattaminen on vaikeaa hyvin pienissä yksiköissä, on se mielestäni aivan eri asia. On ihan ymmärrettävää, että esim. kahden opettajan koulusta puuttuu opettajien kollegiaalinen ja laaja tukiverkosto. On myös haasteita noudattaa opetussuunnitelmaa, jossa ryhmäytyminen ja sosiaalinen kasvaminen ovat keskiössä. Pienessä yksikössä joudutaan opettamaan yhdysluokkia eikä kaikilla opettajilla ole haluaa tähän hyvinkin vaativaan tehtävään. Tällöin voi syntyä vaikeuksia saada päteviä ammattilaisia.
On muistettava, että syntyvyyden vähenemisen johdosta oppilaita on yhä vähemmän. Kymmenessä vuodessa tämän takia valtionosuudet, joilla koulujamme suureksi osaksi rahoitetaan, putoavat usealla miljoonalla eurolla. Jotain pitää tehdä. Oppilaita pitää saada lisää – ehkä rajakunnista, ehkä kunnan terhakkaalla houkuttelevuuden lisäyksellä (markkinointi, työntekijöiden houkuttelu etuuksilla, asunnoilla tai muilla porkkanoilla. Koulukiinteistöt ovat suuren osan vuotta tyhjillään: niille täytyy saada elämää myös iltaisin ja kesäisin. Kyläyhdistykset? Pienkäsityöläiset?
Olen tosi iloinen, että kunnassa nyt on käynnistetty ohjausryhmätyö, jossa pohditaan väestön ikäryhmien suuruuksien muutosta ja sen rajua vaikutusta talouteen, mietitään, mitä tulee tehdä, että kunta selviää.
Itse olen käynyt kouluni yhdysluokissa. Eka- ja tokaluokka olivat jo yhdessä, ku aloitin koulun, ja myös seuraavilla oltiin kaksi luokka yhdessä. Itselle se oli ihan normaalia enkä kärsinyt siitä mitenkään. Päinvastoin, esimerkiksi kolmannella luokalla opin sivusta kuuntelemalla neljännen luokan asiat ja pystyin kokeissa neljäsluokkalaisena vastaamaan kahdeksan arvoisesti, vaikka juuri sinä vuonna olin kovin paljon poissa jatkuvan keuhkoputkentulehduksen takia. Toki silloin opetussuunnitelmat eivät olleet niin kunnianhimoisia kuin nyt. Ei ollut keskusteluja vanhempien kanssa eikä reissuvihkoja, kiusaamisesta ei puhuttu ja opettajakin saattoi lohkaista jonkin oppilaan perhettä koskevan ikävän kommentin.
Tärkeintä Lopen koulupolitiikassa kuitenkin on, että saadaan ylläpidettyä monipuolinen kouluverkko, mutta sen pitää ennen kaikkea tukea lapsen etua opetuksen ja koulukuljetusten suhteen. Uskon vakaasti, että uusi valtuusto viisaudessaan pääsee hyvään ratkaisuun.