Tänään on ollut ulkona hiostavaa ihanaa kamalaa – siis juuri sitä, mitä aina olen toivonut: puutarhan töitä. Luulin aikoinani, että sitten kun työelämä on takana, sitä aikaa on ihan hervottomasti. No ei ole. Kas, kaikki kivat asiat tunkevat päälle.
Onhan minulla aikaa .Mutta sen täyttävät nykyisin lautakunnan työt ja – niinpä – kuntavaalit.
Kasvihuone on kuitenkin koossa ja kohta tomaatteja pursuaa sen ovesta ja tuuletusluukusta. Näinhän se menee, eikö?
Huomenna
Huomenna Lopen puolueet ja järjestöt kunnioittavat kaatuneiden muistopäivää viemällä kukkatervehdykset punaisten, valkoisten, talvisodassa kaatuneiden ja Karjalaan jääneiden muistomerkeille. On kunnia olla mukana muistamassa näitä ihmisiä, jotka eivät varmastikaan itse halunneet sotaa.
Miten paljon turhaa tämä sota, siis kaikki sota, tuokaan! Mitä hyötyä siitä onkaan kenellekään? Ei mitään. Nyt Israel pommittaa Gazaa, jossa lapset pelkäävät ja piiloutuvat, YK auttaa heitä, mutta missä on järki? En jaksa ymmärtää Herran valitun kansan tekoja, enkä myöskään hyväksy Palestiinan hyökkäyksiä. Mutta miksi Israel ei anna arabien asua maassa, jossa se alunperinkin asui? Mistä suuri Jumala sai mandaatin kertoa Israelin kansalle että juuri he saavat tehdä mitä haluavat, jonkin toisen kansan alistamiseksi? En usko, että sellaista jumalaa on olemassa, joka hyväksyy eriarvoisuuden. Jos sellainen on, kehotan häntä vetäytymään julkisuudesta ja pyytämään anteeksi koko maailmalta.
Kunnioitan uskontoja ja sitä, miten ne antavat ihmisille toivoa ja lohtua. Itse olen kokenut uskonnon elämässäni ahdistavaksi ja tuomiksevaksi, se on aiheuttanut lapsena minulle suunnattomia kärsimyksiä, unettomuutta, syyllisyyttä mitättömistä asioista, varovaisuutta tehdä, mitä lapset yleensä tekevät. Olen kokenut, miten jäin paitsi nuoruuden iloisesta ryhmäytymisestä, koska minun ei (uskonnon takia) sallittu osallistua nuorten menoon.
Mielestäni Palestiinassa/Israelissa ei uskonto tuo lohtua. Vain väkivaltaa ja vihaa.