Voihan sitä näinkin nimpparia viettää. Tai italialaisittain Ferragostoa, joka osui samalle päivälle: silloin italialaiset juhlivat, liikkeet ovat pääsäääntöisesti kiinni, grillataan kuin meillä juhannuksena ja moni aloittaa kesäloman. Mutta minun kohdallani alettiin tänään tositoimiin vihdoin. Sytostaattihoidot alkoivat. Onneksi Satu vei ja toi takaisin sairaalasta, vaikka olenkin jo ryhtynyt edullisen Fölin (=Turun seudun joukkoliikenne) kanta-asiakkaaksi. Kaikki meni sujuvasti, ei tässä olo ole vielä hassumpi. Ja ihana palvelu ja huolenpito osastolla, jossa viivyin ennustetun puolitoistatuntisen ihan minuutilleen. Olen kohta taas ammattilainen noissa sairaalasokkeloissa.
Kävin kampaajalla. Oli hyvä kokemus, vaikka olisin tietysti mieluiten menny Katjalle Lopelle, sillä hänen ammattitaitoonsa olen luottanut jo varmaan parikymmentä vuotta. Mutta tämä Raita-kampaaja on ihan viereisessä talossa ja erittäin kiva ihminen, tukka taas kuosissa vähän aikaa ja aion mennä uudelleen ilman muuta. Myös yllättävän edullinen.
Käytiin kävelyllä Auran rannassa, tai hiippailtiin hitaasti. Oli ihana hellepäivä, mutta illasta jo ilmaantui vähän pilviä, huomenna lienee sadepäivä vaihteeksi. Niin jäi taas Turun Taiteiden yö kokematta, vaikka tuossa lähikirkossa olisi ollut ilmainen konsertti (Bachia ja Nightwishiä) ja kaupungilla tälläkin hetkellä paljon kaikkea kivaa. Esimerkiksi kirjailiaesiintymisiä, mukana taas Tommi Kinnunenkin. Ensi kerralla!
Nyt pitäisi yrittää liikkua niin kauan kuin voimia riittää, etteivät kaikki lihakset katoa; tosin vähiin ovat jo käyneet, mutta yleensä ne kasvavat takaisin kuntokuurilla. Nyt saa kuntokuurit unohtaa, tämä ja huominen menee varmaan lepäilyssä, paitsi että yritetään asioille Ikeaan. Paljon tarvikkeita listalla odottamassa. Vähän pitää tuunata yhtä työtasoa ja astiakaappiakin, se on kivaa puuhaa. Tällaisista asioista nauttii, etenkin silloin, kun tietää, ettei aina pysty niitä tekemään.
Sielunkumppanini Kiss sai vatsataudin, liimautuu minuun yhä tiukemmin. En tiedä, tuliko se tauti uudesta ruuasta vai myötätunnosta. Ehkä molemmista. Ystävä, joka ei petä! Pitää vain varoa itseään, ettei ahdistu Kissin ahdistuksesta, koska hän vuorostaa ahdistuu minun ahdistuksestani ja päättymätön kehä on valmis. Elämä on yhtä oppimista.
Sain ystävältä sähköisesti ihania valkoisia ruusuja ja Satulta voimia antavan ametistikorun. Joten elämä ei ole pelkkää oppimista, rakkautta ja romantiikkaa, vaan jossain määrin myös ruusuilla tanssimista!