Sunnuntaiaamu ja kattoikkunasta kurkisti kirkontornin lisäksi lumikinos, josta osa rapisi sisälle asti. Ilmankos yöllä kello neljä heräsin siihen, että ulkona puhuri puhisee ja lunta pyryttää. Enkä sitten saanut unta ennen kuin tein mikrossa kaurapuuroa lautasellisen – se on paras keino saada unenpäästä kiinni, jos sattumalta yöllä herää eikä uni tahdo palautua.
Kiss riemuitsi takatalvesta. Pienempää koiraa sen sijaan kanniskelin kapeilla käytävillä, joita aamukävelijät olivat tehneet tänne Kerttuliin, ettei hukkuisi hankeen. Kaupungin lumityöläiset saapuivat vasta iltapäivällä. Vaikka ensin tuntui ankealta: takaisin talveenko taas? Mutta sitten Kissin riemu tarttui minuun, ihan kuin minunkin mielialat tarttuvat siihen: jos olen allapäin, koira ei syö eikä leiki. Ja jos kaikki hyvin, niin sitten vauhti päällä. Tänään oli kyllä vauhtia ja kaikki hyvin. Ihana valkeus, raikas ilma ja vielä iltapäivällä myöhemmin alkoi aurinkokin paistaa. Lumihangessa möyriminen taisi koirankin väsyttää, kun sammahti heti lenkin jälkeen. Tai oliko kuitenkin syynä henkinen väsymys: jouduin hänet viemään kylppäriin, jossa lumipaakut sulatettiin lämpimällä suihkulla ja sehän oli kauhistuksen paikka. Kaikella hauskalla on hintansa.
Eilenkin tuli lunta tupaan. Pitkästä aikaa hyppäsin autoon ja lähdin isoon kauppaan ostamaan viikon ruokatarvikkeita. Auto piti kummaa ääntä, kolinaa takavasemmalta. Mitä hittoa! Juuri katsastettu (ja ostettu) ja taas jotain. Musta pilvi nousi päästä, kun mietin kuumeisesti, missä vika ajellessani Citymarkettiin.
Jo valmiiksi stressaantuneena menin sitten lähettämään tärkeää pakettia postipalvelun tiskille. Kun aloin kaivaa puhelinta vetoketjutaskusta, en saanutkaan vetoketjua auki. Ainahan ne vetoketjut ovat vähän vaikeita, mutta tämä oli jotain ihan muuta. Ei auennut millään, ei voimalla eikä viekkaudella. Ja taskussa oli kännykkä, kännykän taskussa pankkikortit ja lähetyksen vastaanottajan numerokin tietenkin. Alkoi pukata itkua: tämäkin vielä auton lisäksi, mie romahan! Ystävällinen leidi palvelutiskillä näki ilmeisesti, että kohta tämä asiakas hajoaa tyystin ja otti takin käsittelyyn. Mutta ei hänkään saanut vetoketjua auki. Olihan kyseessä, ei mikään halpistakki, vaan Rukan vedenpitävä ulkoilupusakka, jonka olin raaskinut ostaa ennen Italiaan menoa. Joten vahvaa tekoa se oli. Ei siinä auttanut muu kuin lainata sakset ja leikata tasku sisäpuolelta auki – kyllä siinä musta pilvi pään päällä sakeni entisestään. Onneksi asiakaspalvelija oli niin ystävällinen ja iloinen, että lopuksi meitä molempia nauratti, minua ehkä vähän vähemmän.
Universumi taas antoi opetuksen. Kaikki aina selviää jotenkin eikä saa ajatella, että miksi aina minulle näin, miksei minulle koskaan mitään. Paketti lähti postiin. Vuorokauden kuluttua ystäväni täällä Turussa ja vanha Toyota-asiantunteva naapuri apuna selvisi, mistä vaaraton kolina johtui. Kaikki hyvin siis taas.
Se tärkeä paketti muuten oli suvun kastemekko, jonka minun äitini teki, kun esikoiseni Saara syntyi. Äiti ompeli mekon ja somisti sen itse nypläämillään pitseillä. Melkoinen sukukalleus ja arvokas perintö siis. Mekon helmaan on nyt kirjailtu kaikkien siinä kastettujen tai nimiäisissä nimettyjen etunimet ja nimenantopäivämäärät. Tällä kertaa minulle lankesi mummon, siis minun, toisen lapsenlapseni nimen kirjailu. Enpä ollut kirjontaneulaa pitänyt käsissäni sitten kansakoulun jälkeen ja kyllä hermostutti, että pilaan koko mekon. Tulihan jäljestä vähän tökerö, Anton Heikki Juhanin nimen siitä kuitenkin pystyy lukemaan ja onhan mekossa monen ihmisen kädenjälkiä, kaikki erilaisia, joten näillä mennään. Eli sisareni tyttären tytär saa kohta mekon päälleen ensimmäisessä omassa juhlassaan huhtikuussa.
Elämä! Näitä hyviä asioita miettiessä ja ikkunasta häikäisevää maaliskuun aurinkoa katsellessa on kuitenkin läsnä toinenkin puoli elämästä. Juuri sain tiedon yhden läheisen sairastumisesta syöpään. Ja uutiset kertovat, miten Gazassa vauvat kuolevat paitsi pommeihin, myös nälkään sodan ja saarron takia. Ja miten Israel on päättänyt jatkaa hyökkäystään ja aikoo seuraavaksi pommittaa Ramallahia, johon satojatuhansia ihmisiä on ahtautunut pakoon. Ja bunkkeriukosta tulee ”vaalien” voittaja Venäjällä.