kynttilälyhtyihin vihdoin tulet – syksyn
rauhoittava ystävällinen hämärä on täällä.
Esipuhe tähän kirjoitukseen: Olen lukenut viime aikoina Muumi-kirjoja. Ne jäivät lapsena lukematta, koska minulle ei luettu lapsena. Itse aloitin lukemisen nuortenkirjoista eikä minulle kerrottu, että on Muumimaailma olemassa. Äskettäin kuitenkin lainasin Turun kirjastosta Janssonin Muumilaakson marraskuun ja Taikatalven.
Luulen, että tästä talvesta tulee taikatalvi.
************
Joskus jännittää ja kiukuttaa. Aletaan viimeisestä. Kun kaikki ei mene kuten on suunnitellut. Kun lähdet reippaana aamulla kauppakassin kanssa liikkeelle tarkoituksena tehdä isompia hankintoja pitkää matkaa varten: koiralle iso kuivaruokapussi, kivennäisvettä muutama iso pullo ja muita tarvikkeita, joita ei saa ihan lähikaupasta. Ja kas: auton akku on yöllä kuollut eikä suostu ylösnousemaan minkäänlaisella kirouk… tai siis rukouksella.
Päivän suunnitelmat jäävät toteutumatta. Siivous tekemättä (niin, siis todella ennen siivottiin lauantaisin, kunnes halusin työviikon loppumisen kunniaksi jo perjantaiksi puhdasta, ja nyt: torstaina haluan oman kodin siistiksi ja raikkaaksi, koska perjantai on jo viikonloppu, pitää siis olla pölyt poissa, raikas tuoksu ja kukat maljakossa. Tämä on kehitystä. Onhan?). Italian läksy laiminlyöty (Duolingo -verkko-opiskelun sovellus lähettelee viestejä, joissa Duo on ”niin surullinen” kun en ole tehnyt päivittäistä harjoitustani, uhkaa pisteiden menetyksellä. Ja tänään myös kansalaisopiston tehtävät tekemättä.
Kiukutus. Kiukuttelin italian kielelle, koska olin kiukkuinen osaamattomuudestani. En ikinä opi tätä, väitin. Peruin kyllä heti puheeni, koska tiedän jo nyt energian voiman – olenhan saanut paljon aikaiseksi sanomalla itselleni positiivisia asioita, ja myös sössinyt paljon negatiivisilla eitästämitääntule-huokauksilla. Kyllä minä sen kielen opin, vaikka huonosti, mutta prkl opin! Silti kiukuttelin niin, että laitoin venäläistä Trofimin musiikkia soimaan ja annoin itseni muistaa kaikkien laulujen pehmeällä venäjällä lauletut sanat.
Kyllähän italian kieli varmaan nyt kiukkuamisestani niin mielensä pahoitti ja toisaalta myös minä edistyin opiskelussa? Kannatti siis kiukutella? Jokuhan on sanonut, että venäjä on niin vaikeaa, ettei sitä ikinä opi. Se on vaikeaa, mutta jotenkin sitä on ollut joskus pakko oppia. Miksi italia olisi poikkeus? Siksikö, ettei ole pakko eikä sen oppimisesta ole valmistuminen ammattiin ja työpaikkakin kiinni? En usko! Ja mitään en sano nyt siitä, että ikä tekee tehtävänsä oppimiskyvyllekin 😉
Piti siis tänään pakata ison listan mukaisesti tärkeät tavarat jo nyt lattialla odottaviin laukkuihin. Lukea loppuun kirjaston lainaukset, katsoa dvd:t että ehtii palauttaa. Sitten tämä auto sotkee kaiken. Eikä siinä kaikki. Ystävä pettää, koira oksentaa matolle, kengässä kivi hiertää, kaikki muuttuu, minä muutun eikä joku siedä sitä enkä minä siedä sitä, ettei joku siedä muuttumistani. Elämä! Mutta onhan vielä perjantai, lauantai, sunnuntaikin aikaa.
Jännitys. Nyt ajattelen, että autofarssikin tuli oikeaan aikaan eikä sitten vasta, kun olen Saksan moottoritiellä, jota pitkin aion ensi viikolla päästä suunnittelemaani kohteeseen. Ja onni myös, että on ystäviä, jotka auttavat autoasioissa tai ovat läsnä, soittavat kysellen, että mitä nyt.
Loppujen lopuksi sain kaiken säätämisen jälkeen kämpän kauniiksi, koirat syötettyä ja itsekin vihdoin ruokaa kello 21, joten olenhan jo ihan eteläisen Euroopan aikataulussa tämän illallisen kanssa (ajattele positiivisesti!). Ja olen olosuhteisiin nähden hyvissä voimissa, muistin taas kiittää siitä, se unohtuu liian usein. Nyt on kynttilöissä tulet, jopa tuossa neliömetrin kokoisella pihallani kahdessa kynttilälyhdyssä. Vaihdan Trofimin kreikkalaiseen Jannis Hadjidakiksen musiikkiin ja hengitän syvään. Ja koska palelee, laitan puuhellaankin tulet:
Ensi viikolla tähän aikaan olen Saksan Lubeckissä menossa viettämään keskitalvea Italian Piemontessa kahdestaan karvaisen ystäväni Kiss-koiran kanssa. Lucky me – onnen tytöt.
Taikatalvi Minua odottaa yksi askel unelmasta, joka toivottavasti johtaa toiseen ja kolmanteen. Kun kaikki käy hyvin, niin kuin elämässä useimmiten käy, vietän siis keskitalven pienen mustan karvakaverin kanssa Italian maaseudulla, jossa saattaa joskus jopa sataa lunta ja yöpakkasiakin esiintyy.
