Jahas, taas tällainen yö. Uni ei tule. Liikaa kaikkea ilmeisesti. Mieli pyöriskelee asioissa, joille ei mitään iltamyöhällä, saati yöllä, voi tehdä. Mitä pitäisi muistaa jouluruokia varten? Mitä mukaan autoon, kun starttaan koirien kanssa Turkuun torstaiaamuna? (koirien lelut, ruuat, varmuudeksi kipulääkkeet Kissille… ei tämä nyt niin vaikeaa ole, kunhan muistaisi kaiken). Onko kaikki joulukoristeet siroteltu sinne tänne? Onko ruuvikoneen terät missä – joutuu aina vääntämään jonkin taulun seinälle tai pois seinältä. Kirjat, joita kirjastosta haalin, niitä ei saa unohtaa. Eikä joululevyjä ja cd-soitinta. No aivan, yöllähän nämä asiat juuri järjestyvätkin. Minulla on kyllä listat kaikesta jo olemassa (kauppalista, autoon mukaan -lista, ennenjouluahoidettavatasiat-lista).
Tänään siis piti olla aika rauhallinen ja jo ennalta suunniteltu päivä. Minulla oli kampaaja ja neljäs koronapiikki tilattuna, vähän juoksua muiden asioiden perässä – mm. diili pihan fasaanien ruokintaan tarvittavien kaurojen maksusta. Piti tavata myös mökkinaapuri/ystävä, mutta aikataulut menivät ristiin. Olin sitten illansuussa valmistautumassa lähtemään Riihimäen terveyskeskus kuntayhtymän hallituksen viimeiseen kokoukseen, kun yhtäkkiä tulikin mieleen, että se rokotus! Olin unohtanut täysin. Kääk. Seuraavat rokotukset tammikuussa! Onneksi kävi niin, että hallituksen kokouksen jälkeen saimme ihanan jouluaterian Teatterihotellissa ja viereeni istunut ihminen lupasi järjestää mahdollisuuksien mukaan minulle huomiseksi piikin. Katsotaan. Itse mokasin, mutta ehkä saan paikattua ystävällisen ihmisen avulla.
Onko se tämä erilainen joulu, joka unirytminkin sekoittaa? Olen iloinen joulusta, kuten aina. Mutta ehkä kaiken uudelleen järjestäminen on aivoille liikaa. Tänä jouluna en saa mummon muruja vieraiksi, enkä keskimmäistä enkä vanhimmaista lapsista. Saara matkustaa aamulla Englantiin miehensä perheen jouluun, Jussi hoitaa poroja Lapissa, Jaakko perheineen vierailee anopilla joulunaikaan. Tuleekohan kyynel silmään jouluaattona Paavon kanssa? Onneksi on puhelimet, whatsapp ja videopuhelut.
Kävin muuten lauantaina Turun tuomiokirkon edustalla myös bongaamassa joulukuusitarjonnan. Siinähän niitä oli satoja mitä kauneimpia joulupuita. Ihan pienen aion torstaina hankkia. Olen ollut ilman joulukuusta muistaakseni vain kolmena tai neljänä jouluna elämässäni, usein siksi, etten ole ollut kotimaassa. Vauvavuosia en muista, mutta eiköhän 50-60-luvun maalaistaloissa kuusi ollut itsestäänselvyys. Minulle jouluun kuuluu ehdottomasti kuusi. Tuoksuineen ja varisevine neulasineen, joita sitten löytyy vielä juhannussiivouksen yhteydessäkin.