Talomme on ollut jo kesästä asti myynnissä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Silti on ollut terveellistä käydä läpi kaikki komerot, vaatteet, astiat, matot ynnä muut. Niin paljon turhaa on tullut säästettyä. Tai ne ovat vain jääneet lojumaan. Ihan ymmärrettävää, että pussilakanoita ja lautasia on pienen hotellin tai ainakin pitopalvelun perustamiseen tarvittava määrä kaapeissa. Onhan perheessä ollut kolme lasta, sitten kolme nuorta ja aina välillä heidän yökylään tulleet kaverinsa ja tyttö- tai poikaystävänsä, puhumattakaan lasten syttäreistä, ylioppilas- ja valmistujaispäivistä, jouluista, juhannuksista ja kesäisistä nyyttikesteistä ja grillausilloista kaverien kanssa. Laseja ja kakkulautasia on siis tarvittu.
Vielä nytkin miettii jokaisen poistettavan kapineen kohdalla: entä jos sittenkin tätä tarvitsen? Ja usein niin käykin, että juuri kun olet luopunut jostain pienestä tarvikkeesta, vaikka kangasmetristä, ilmaantuukin tilanne, jossa sillä olisi käyttöä.
Mikään tavara ei kuitenkaan ole korvaamaton, joten kyytiä saavat nyt monet aarteet. Minua odottaa lähitulevaisuudessa huikea hieman rouheanrapistunut pikkukoti Turussa ja sen pieneen raivausurakkaan menee vielä tovi. Viikkoja, ainakin. Johtuen tietenkin tästä myös siitä, kun entiset vuokralaiset ovat jättäneet paljon tavaroita, joita niitäkin pitää, no ei nyt hävittää, vaan siirtää tuon vanhan puutaloyhteisön kellariin. Ja kellariin mennään niin, että ensin kavutaan asunnosta pihalle alas portaita, sitten pihalla alas portaita alapihalle, josta kavutaan mäkeä ylös seinän viertä kellarille. Kaksikerroksinen moniasuntoinen puurivitalo ei ole millään muotoa esteetön:
Ei voi täydellisesti muuttaa paikkakuntaa, ennen kuin joku tulee ja korjaa tämän talon huomaansa. On tietenkin hieman rasittavaa roikkua välitilassa. Lähtö tulee, mutta vielä ei voi sulkea ovea lopullisesti. Siksi nautitaan vielä kauniin Hämeen kultaisesta syksystä ja väljyydestä, jota suuresta tavaramäärästä eroon pääseminen tuo mukanaan.
Aion kaikesta huolimatta laittaa portaille syysistutuksia ja sytyttää kynttilälyhtyjä valaisemaan tihenevää pimeyttä. Mieli on valoisa ja kiitollisuus päällimmäinen tunne. Elämässä voi tapahtua mitä vain, jos itse uskoo johonkin. Pääasia on, että on päämäärä ja tavoite, jota kohti pyrkii ja jonka vuoksi tekee muutoksia päivittäiseen ajatteluunsa. Unelmat toteutuvat. Siksi en sanokaan niitä aina unelmiksi, vaan suunnitelmiksi.