Hyvää isänpäivää kaikille isille, myös omalleni, joka seuraa elämääni tuolta vähän kauempaa. Sanoin kyllä kahden lapsen isälle eli pojalle videopuhelussa tänään, että hassua toivottaa isänpäivää, kun sinä olet aina mun pieni muru. Eikös se niin Tahko Pihkalakin sanonut, että sitten alkaa huoli helpottaa, kun omat lapset ovat vanhainkodissa?
Vauhdikkaasti alkoi pyhä. Tein kipollisen smoothia ja kaadoin sen kaiken keittiön lattialle ja siskon kutoman räsymaton päälle. Joten ennen kuin pääsi puurolle, piti siivota ja käynnistää pesukone. Tietenkin pakolliset huilitauot välissä. Isäkö sieltä ylhäältä antoi vinkin, että hissukseen nyt siellä likka?
Vähän outoa olla yksin tällainen päivä, mutta toisaalta: nyt minulla on aikaa. Sitä ei aina ole ollut tai jos on ollutkin, niin se on pitänyt käyttää kaikenlaiseen puuhasteluun ja urheiluun. En väitä, että tämä tilanne olisi ihanteellinen, sillä puuhastelu kiinnostaa koko ajan (ruuanlaitto, neulominen, kodin kauniiksi laittaminen, kulttuuririentojen bongailu…), mutta nythän pitää vähän hiljentää joten yritän olla siitäkin mahdollisuudesta iloinen.
Toiveikkaana siis ensi viikkoon, ystävät!