Puutarha kutsuu

Eilen järjestelin piirihallituksen tiedostojani parempaan ruotuun. Kohta valmistuva kevättiedote on jo melkein hanskassa; puuttuu Aino-Kaisan kirjoitus ja vähän taittoa, niin eiköhän tuo 800 kpl:een erä saada ensi viikon aikana, ainakin hyvissä ajoin ennen vappua, jäsenistölle lähtemään. Lehden teko on mukavaa, kunhan ei olisi noita dead-lineja. Viime hetki on kuitenkin tunnetusti tehokkain ja tuotteliain aika tehdä tulosta.

Sosiaalista Eurooppaa tarvitaan yhä enemmän. Timo Soini ei halunnut menettää kasvojaan rasistikannattajiensa silmissä ja kieltäytyi viimeisen päälle erikoisella selittelyllä allekirjoittamasta vetoomusta rasismin ja maahanmuuttajavastaisuuden ehkäisemiseksi eurovaalikampanjoissa. Ja miksi olisikaan allekirjoittanut, kun näillä asenteilla juuri PerSut niitä ääniä saavat. Mitäpä sanoo Timon porukka vuonna 2035, jos maahanmuutto on tehty heidän toivomuksensa mukaiseksi eli vielä vaikeammaksi? Tällöinhän on tilastokeskus arvioinut, että väestön huoltosuhde on 75/25 eli työssäkäyviä on 25 % ja huollettavia eli alaikäisiä ja eläkeläisiä on 75 %.

Illalla eilen sitten kokoonnuttiin hieman harvalukuisen työvaliokunnan merkeissä Riihimäessä. Loppusilausta tehtiin piirin kevätkokoukselle, jossa tulee olemaan Eu-vaaliasiaa paljon, mutta myös kannanottoja ja pientä yllätystä myös paikallisestikin ihan oman järjestön suhteen.

Puutarhassa ehdin ahkeroimaan, vaikka iso lumivuori vielä sinnittelee keittiön ikkunan alla. Talventörröttäjät on katkottu ja suurinpiirtein isommat roskat poissa. Flammentanz odottelee seinälle nostamista, mutta kun seinä pitäisi ensin maalata! Eli jokakeväinen kissatappelua muistuttava urakka venähtää ensi viikkoon, jolloin kuulemma luvassa lämpimämpää. Flammentanz-köynnösruusu koettelee hermoja ja vaatteita sekä käsivarsia, kun se pitää talveksi laskea alas ja peittää, kuten myös kesäksi nostaa takaisin säleikköön. Naarmuja ja haavoja saa sitten nuolla pari päivää. Mutta heinäkuussa ruusu palkitsee moninkertaisesti, sillä koko eteläpääty on täynnä kukkia.

Ensimmäiset orvokitkin ovat jo mullassa etuparvekkeella. Ja ihmemaa-Plantagenista hankittu ”uudelle” visioimalleni pihalle: harokataja, laakakataja, riippapaju, sorvarinpensaita ja iso määrä siemeniä ja sipuleita sekä ruukkuja. Visio vahvistuu – silmissäni näen jo kokonaiskuvan valmiista oleskelupihasta ilman nurmikkoa mutta sen sijaan paljon monivuotisia helppohoitoisia kasveja ja oleskelualueita penkkeineen ja ehkä myös vesiaiheineen. Miksi perheen miesväestö kalpenee, kun sanon, että ”minulla on muuten visio”?

Pulmu kävi taas vaihteeksi lääkärissä. Nyt aivan uudella tohtorilla Riihimäessä, sillä halusin vähän kuulla muitakin mielipiteitä vuotavista silmistä (se silmälääkäri ei ihan vielä innostanut). Puolen tunnin konsultointi ja tutkinta antoi melkein saman tuloksen, mutta ilmeni, etteivät kyynelkanavat ainakaan tukossa ole. On se muuten ihmeellistä, että Pulmu, joka suhtautuu terveen epäluuloisesti (lue: vihamielisesti) kaikkiin tuntemattomiin ihmisiin, ei ikinä edes murahda eläinlääkärille, tutulle tai tuntemattomallekaan. Ihan tyynesti antaa puristella nenästä ja tutkia hampaita.  Älyähän se on, ja toisaalta luottamusta, että nyt tehdään jotain hyvää, vaikka tuntuukin vähän jännittävältä. Mutta annas olla, kun vastaanottohuoneeseen ilmaantui kesyäkin kesympi 45-kiloinen labbis Kamu. Silloin ei oltu enää yhtään säyseitä. Poistuimme hyvässä järjestyksessä 78 euroa köyhempinä.

Suunnitelma D

Niinpä. Piti olla lähtemättä eilen mihinkään ja viettää rauhallinen koti-ilta katsellen dvd-elokuvia. Se oli suunnitelma A. Iliriassa esiintyi Danny, ja kaikki olivat menossa sinne. Meillä ei ollut sellaista suunnitelmaa siis ollenkaan. Mutta näin pääsi käymään, että ison D:n showta päädyimme katsomaan, ja siellä todellakin olivat ”kaikki”. Paikka oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma korkealla.

danny.jpg                         
Iso D – still going strong!                          

Täytyy sanoa, että positiivinen yllätys. Iso D oli iskussa, hoikistuneena ja tyylikkäänä, onneksi pukeutuneena elegantisti eikä nahkahousu-solkivyö-linjalla… Muistan nähneeni livenä Danny-shown Simpeleen työväentalolla joskus keskikouluikäisenä. Samoja lauluja kuultiin osin nytkin, vaikka täytyy sanoa, että parhaimmillaan D on laulaessaan vahvaa rockia. Mies on kohta 67-vuotias ja yhä vain rulettaa; ei voi kuin ihailla ammattilaista. Mukavaahan siellä oli, mutta tänään on tehty katumusharjoituksina lenkkeilyä aamusta ja leipomista iltapäivästä. Kuntosalikin sai jäädä. Vähän on väsyttänytkin, mutta ei kai tässä voi syyttää kuin itseään. Ehkä voisin silti yrittää vierittää syyn vaikkapa Aimo Alholle? Hän kun kyytsäsi meidät paikalliseen yöelämään. Ei kai me muuten…

ulkoilua.jpg
Meidän tytöt ulkoilemassa