Blogi

Kuntavaalien ehdokasasettelun viimeinen päivä oli siis eilen. Toissapäivänä ajelin adjutantti Jaanan kanssa ympäri Loppea hankkimassa viime tingan nimet – sitä viimeistä kahdettakymmenettä emme siis saaneet tuohon hätään enää… Joten 19 meitä nyt on!
Mutta illalla paljastui Murphyn laki karmeudessaan: sähköpostissani olevat oman sivun tunnukset ja muu yhdistyksen materiaali olivat läppärin kovalevyllä ja läppäri Espoossa työpöydällä. Kiireessä luottamusmiestapaamisen jälkeen ja hoppuillessa ehdokaskierrokselle se jäi.
Joskus on kummia etiäsiä. Olin just-in-case lähettänyt ehdokasluettelon toiseen sähköpostiini, jolle pääsin kotikoneelta. Säästyin siis tekemästä koko listaa henkilötunnuksineen uudestaan! Tämäkö siis valvotti edellisyön?

Tulossa on kiinnostavat kuntavaalit. Lopella on nyt Kristillisten ja Perussuomalaistenkin puolue (kuulemma – tätä spekuloitiin vain kunnantalon pihalla listoja viedessä). Ja vihreätkin!

Muutoshalukkuutta siis on ilmassa. Silmät harittivat väsymyksestä puolen yön maissa, kun viimeisiä viilauksia tein dokumentteihin ja yhdistyksen kotisivuihin. Siispä en osaa ollenkaan sanoa, mikä versio lehtijutusta meni loppujen lopuksi Lopen Lehteen. (= Lopen Läpyskä, kaikella kunnioituksella) Sitä kommentoi Jaana ja Ville, minä korjailin ja vaihdoin koko tekstin, lisäsin vielä aamulla jotain. No, eipä Läpyskässä aina kaikki ole kohdallaan toimittajienkaan jäljiltä, joten harrastelijapohjalta stressivara on kai ymmärrettävää.

Ja sitä paitsi nythän tämä kaikki vasta alkaa! Meinaan on tässä yksi pikku juttu vielä edessä – ne vaalit.

Minä ja kiinanmarjakoirat sienessä; kuvan otti monilahjakkuus Jaana

Otin lomaa ihan vaalityön takia. Loma oli ihan samanlainen kaunisteltu versio lomasta kuin on mm. äitiysloma. Mitä hemmetin lomaa se on, että herää kolme kertaa yössä imettämään ja vaippaa vaihtamaan eikä kerkiä edes syödä kunnolla, kun kuopus huutaa naama sinisenä vaatimuksiaan? Ja televisiosta saa katsoa vain amerikkalaisia tekstitettyjä ohjelmia, koska koliikkivaivojen volyymin alta ei suomalaista A-studiota voi seurata…

No eipä tämäkään lomaa ollut. Huomasin herääväni aamuisin puoli kuudelta miettimään kuntavaalien ehdokasasettelua ja jännittämään, osaanko kaiken byrokratian mukaan viedä listat ajallaan vaalilautakunnalle. Painajaisissa oli ykkösversiona tilanne, jossa olin hukannut ehdokkaiden sitoumuslomakkeet ja vielä muistanut väärin palautuspäivämäärän.

Suorittaminen on tullut jo tavaksi. Ei ole enää mukavia aamuja kahvikupposen äärellä päivän lehtiä selaten. On puhelin, johon pomo soittaa lomallakin unohtaen (muka) että olen lomalla. On askelmittari, jonka työnantaja auliisti jakoi, että menisi siitäkin liikunnasta spontaani ilo ja tilalle tulisi kilpailu naapuritiimin kanssa.

Mutta sieneen päästiin. Kolme Vasemmistoliiton vahvaa naista putsasi yhden hehtaarin Joentaan metsää tarkasti kaikista tuntemistaan sienistä! Malle, Jaana ja Marianna, ja apuna kiinanharjakoirakaksikko Asta & Pulmu. Ei kun anteeksi: kiinanmarjakoirakaksikko. Leidit nimittäin söivät mättäältä puolukoita siinä missä ihmisnaiset joivat kahvia ja söivät kolmioleipiä.

Nyt puuttuu tavoitteestamme 20 loppilaista vasemmistoehdokasta vain yksi,sillä tänään on luku 19 täynnä! Huimaa ihmetystä piirihallituksessakin aiheuttanut luku ei ollutkaan huima, vaan ahneuttaan tässä täytyy sanoa, että olisi pitänyt laittaa tavoite 30:een… Ville Tuomelle tyynesti iltapäivällä soitin ja demokraattisesti määräsin, että hankit sitten se viimeisen. Lupasi hankkia. Tiistaina nähdään, miten kävi!

Olen niin kovin iloinen meidän ehdokkaistamme! Emme elvistele määrällä kuten eräs puolue Lopella tekee. Meidän ehdokkaitamme ei ole hankittu minkäänlaisilla lupauksilla eikä myöskään muodikkaalla voittajaimagolla. Kaikki ovat ihmisiä, jotka aidosti haluavat auttaa tavallisia kuntalaisia ja varsinkin niitä, jotka ovat heikossa asemassa. Mikä sen arvokkaampaa voisi olla?

Niin se loma… Päättyy huomenna kahden tunnin sessioon meidän luottamusmiesten ja työnantajan johdon välillä. Organisaatiomuutos toivottavasti ei vaadi ”ihmisuhreja” kuten se tavallisesti tekee. Taas uneton yö kai edessä tätäkin jännittäen.

Mutta kivaakin oli: Espoon tutut kutsuivat kylään ja lauantai-ilta meni hyvin syödessä (ja juodessa) ja karaokea laulaessa. Mukavien ihmisten läheisyys ja ystävyys antavat voimia ensi viikkoon.

Hienoa nähdä, että puolueet ovat ottaneet webbinäkyvyyden tosissaan! Itse internetin työläisenä ja myös siviilielämässä sen fanittajana olen tyytyväinen siitä, että tämä edullinen ja kaikille (niille tietenkin, joilla väline on käytössä) näkyvä väline on valjastettu myös esimerkiksi kuntavaalien käyttöön.

Aika mielenkiintoisia esimerkkejä webbiosaamisesta on Lopen ehdokaslistoilla… No, hyvälle tuulelle niistä tulee. Yritys on kunnioitettavaa!

Huomenna minulla on tilaisuus kuunnella webbigurua Gerry McGovernia työpaikkani seminaarissa. Paikalle tulee kollegoita eri maista, ja aika uskomattomalla tuurilla saimme paitsi aamupäivän hakukone-esittelyyn suomalaisen asiantuntijan myös iltapäivään maailmanluokan puhujan Gerry McGovernin. Aion saada myös webin kehityksen ”raamattuun” eli Gerryn itsensä kirjoittamaan kirjaan Killer Web content tekijän nimmarin.  Ehkä tämä seminaari poikii Vasemmistoliiton Lopenkin sivuille jotain hyödyllistä. Suosittelen tietysti muillekin kirjan lukemista!

Työpaikalla alkoi kampanja Walk4Life, jonka kunniaksi jokainen sai askelmittarin. Nyt kootaan tiimejä, jotka kisaavat, kenelle kertyy määräajassa eniten askelia. Kuulemma hyvät palkinnotkin häämöttävät houkuttimena.

Yritettiin Daven kanssa säätää mittaria mittauskuntoon. Tämä ponnistus uuvutti meidät täysin. Ohjekirjanen oli kaikilla mahdollisilla kielillä, joista suomenkielinen käännös tuntui eniten kelvottomalta. Ohjeviidakosta bongasimme kieltoja syöttää litiumparistoa lapsille, kiellon painaa yli 130 kg tai alle 30 kg, kiellon korjata laitetta itse, ohjeen olla liottamatta sitä bensiinissä. Askelpituus pitää ensin mitata ja tarkentaa laskutoimituksella. Ei saa kävellä ylihitaasti tai isossa joukossa. Älä heiluta tai roikota laitetta, älä polta tai pese sitä…Käytä tukevia kenkiä..

Askelmittari teki kyllä tehtävänsä. Tämä vei energiaa enemmän kuin jokapäiväinen kiipeäminen työpisteeseeni 8. kerrokseen. Ehkä joskus saamme sen siihen tilaan, että sillä voi myös mitata askelia.

Jälleen kerran törmäsin ihmettelyihin, että miten oikein huolehdin kaikkien tarpeellisten ravintoaineiden saannista, kun elän pelkillä kasviksilla. Perusteellinen lääkärintarkastus paljasti kaiken olevan hienosti, ja lääkärin mukaan voin olla todella ylpeä kaikista mitatuista arvoistani, joihin  kuuluivat esimerkiksi verenpaine, hemogobiini, kolesteroli, maksa-arvot.

Tarvitseeko ihminen lihaa? Jos kaikki alkaisivat kasvissyöjiksi, olisi maailman nälkäongelmat ratkaistu. Suurin osa viljelysmaasta tuottaa rehua eikä suinkaan leipäviljaa. Eläimiä tehokasvatetaan ja hyödynnetään ikään kuin ne olisivat esineitä eivätkä tuntevia ja reagoivia olentoja.

Minulla ei ole mitään lihansyöntiä vastaan. Itsekin varmasti söisin hyvän pihvin, jos aivan sataprosenttisen varmasti tietäisin, että eläin on viettänyt hyvän, lajilleen ominaisen elämän ja kohdannut tuskattoman kuoleman. Tällaista takuuta ei juuri lähikaupan hyllyiltä saa.

Huvittava yksityiskohta on sekin, että ravintoarvoistani ja terveydestäni huolestuneet lihansyöjät lähes poikkeuksetta ovat itse ylipainoisia ja kohonneesta kolesterolista kärsiviä.

Kyllä takkuaa tämä kotisivujen teko jälleen uudella ratkaisulla.  Työssä teen aika paljon samaa, ja sekös sitten kiukuttaa, kun ei osaakaan jotain.