Blogi

Kovasti on aikaa siitä, kun tänne viimeksi kirjoitin! Tosin en aina ymmärrä bloggaajia, jotka jokaisen hesarinluvun ja auringonnousun merkkaavat muistiin. Ehkä eniten itselleen kuin jälkimaailmalle. Mutta onhan blogi tietenkin päiväkirja sähköisessä muodossa, joten hienoa, kun sekaan mahtuu kaikkea. Itsellä on ollut hektistä, sekä työelämässä että Krouvin päivien takia.

Kyläpäivät ovat nyt ohi. Olen väsynyt ja onnellinen, sekaisin, kiitollinen ja yllättynyt. En ollut uskonut aiemmin, että tästä pienestä kylämarkkinasta kehkeytyy tällainen kansanjuhla. Vasta kun lauantaiaamuna klo 7.20 Ylen aamuradio Hämeenlinnasta soitti suoraan lähetykseen haastattelua, aloin ajatella, että ehkä sittenkin markkinointi ja imago ovat purreet ja kansa tietää!

Lauantai alkoi siis yllättäen Hämeen Radion haastattelulla. Olin kerrankin rehellinen, niin kuin vain seitsemältä aamulla olla voi. Suoraan lähetykseen hekumoin kaikkeni ja sanoma oli, että meille kannattaa tulla. Uskoisin, että se sanoma meni perille.

Toinen koitos oli tietysti mennä kaappaamaan Tulkin Janne Lopen kirkonkylän Perunankukkapäiviltä. Janne oli siellä aamupäivällä halaamassa – SPR:n Ystäväpalvelu keräsi varoja ja imagoa. Minä sitten sotkemaan asiaa ja mainostamaan mikrofoniin Jannea kyläpäivien avaajaksi ja tietysti houkuttelemaan yleisöä paikalle! Salosen Karin ihanalla vanhalla Roverilla noudimme Jannen perinnevaatteissamme, ja kyllä moni meidät pani merkille Tarkoitan nyt ”uusia” kyläpäivistä tietämättömiä., Torilla Keskustan järjestäjät toivottivat meidät sydämellisesti tervetulleiksi. Olemmehan huomanneet, että parasta pitää tapahtumat samana päivänä. Perunankukkapäivät ovat meille Krouvin päivillä hieno lisuke – ei suinkaan kilpailija – sillä silloin kun ihmiset ovat liikekannalla, he haluavat kokea erilaisia tunnelmia. Nämä kaksi tapahtumaa tukevat erinomaisest toisiaan.

Olen niin ylpeä kylästäni ja tästä lähes  neljän tuhannen kävijämäärästämme. Ei ole tarkoitus kasvattaa tapahtumaa, vaan tapahtuman sisältämää ideaa. Jos ajatus käsityötaidon elvyttämisestä tai puhtaiden maalaismakujen esiinnostamisesta kantaa Krouvin kyläpäivien ansiosta yhä kauemmas, on tavoitteemme saavutettu!

Vielä enemmän olen yllättynyt Janne Tulkista ja hänen persoonastaan. Sympaattisempaa hahmoa saa hakea! Janne on mukana nyt nuorisotyössä ja kunnan kanssa myös isossa vapaa-ajan hankkeessa. Kaiken lisäksi Janne tunnustautui kyläpäivien avajaispuhetta pitäessään loppilaiseksi!! Joentaan sivuilla on nyt Jannen minua itkettävä puhe (Larin Paraske kalpenee jälleen..).

Janne onnittelee täydellisesti yllätettyjä Vuoden Kyläläisiä Aarrea ja Marjattaa.

Christer Lindgren puhui ja markkinoi puhtaiden makujen puolesta ja vastaan keskittymiä, jotka nykyisellään ilmentyvät kahtena isona yhteisönä – niin meijeri-, liha- kuin keskuskauppaklikkeinäkin. Lindgrenin mukaan keskittyminen tappaa makujen skaalan ja aiheuttaa samankaltaisuutta sekä myös saatavuusongelmia. Tähän voimme varmaan kaikki ne yhtyä, jotka jollain tapaa ymmärtävät makujen merkityksen. Oletteko koskaan esimerkiksi hakeneet paikallisista kaupoistamme korianteria tai vaikkapa naurista? Entä lähellä tuotettua lampaanlihaa? Ei onnistu!! Tähän ongelmaan on paneutunut Christer Lindgren ja pian myös Pappilanpuisto on mukana tekemässä työtä lähiruuan puolesta.

Mutta kyläkaulaliinasta vielä – yritettiin Ennätysten kirjaan, mutta jäi tarkistamatta, miten pitkä siitä oikein tulikaan. Viimeisin havainto sunnuntailta oli yli kolme metriä.

Kutominen käy Jannelta keskittyneesti

Paljon asioita on kyläpäivien tiimoilta kirjoitettava vielä – nyt ollaan kuitenkin vielä niin ylikierroksilla, että pitää jäähdytellä! Olimme sen verran ennakoineet menestystä, että järjestimme talkoolaisille pienen huilaushetken lauantain koitoksen jälkeen. Syötiin vähän, juotiin vähän, valmistauduttiin sunnuntaihin ja koottiin kokemuksia. Rentouduttiin siis sanan vars. merk.  Tämän rentoutuksen seurauksena aamulla katumusharjoituksia aloitellessa huomasin, että käsilaukku sisältäen työnantajan luottokortit ja  omat Versacen silmälasini ja Visa-korttini oli yöpynyt nuotiolla, jossa viimeistelimme sunnuntaistrategiaa. Mutta olihan se sen väärti! Nyt pitäisi siis orientoitua oikeaan lomatunnelmaan. Hei siis kaikki työtätekevät! Meikäläisellä alkoi loma!

Onneksi sain tuon viestin Tommyltä ennen kentälle lähtöä eilen aamulla. Lopella paistoi aurinko pitkästä aikaa lupaavasti, mutta Oslossa satoi kaatamalla.

Aamulla vielä ehdin tehokkaasti hoitaa monta työasiaa kotoa käsin, ja sitten matkaan. Onneksi on keksitty lennolle kirjautuminen kännykästä – eipä tarvi jonotella pahvilippuja.  Lennon aikana tunnissa ja 15 minuutissa ehdin vielä hienosäätää, mitä tulen sanomaan ja mitä en. Tommy (ex-pomoni edellisestä organisaatiosta, ruotsalainen) oli tehnyt tikusta asiaa, no ei ihan näinä lama-aikoina, mutta kuitenkin ajoittanut Oslon tapaamisensa samaan syssyyn. Siitä oli hyötyä, sillä hän osallistui myös koulutukseen ja pystyimme päivittämään tapahtuneet: työasiat, juorut, remontit (myös hänellä on vanha talo, joka on aina jostain päin remontin alla).

Jotenkin sössin kalenterivarauksen, sillä Outlook-kalenterihan  muuttaa ajan maakohtaisesti, ja elin Keski-Euroopan ajassa jo Suomesta käsin. Joten kun astuin koneesta klo 12.20, minua odotettiin jo, sillä tapaaminen oli Norjan aikaa 12.30 eikä 13.30… Shit! Enkä tiennyt, että Drammenveienille mennään junalla eikä taksilla. Pienten seikkailujen jälkeen, lippuhässäkän, sateessa harhailun (sukat märät vieläkin) pääsin konttuurille. Oliko tuo vesi tuossa ihan melkein talomme vieressä oikea vuono? Wau, vettä kuitenkin, joten piti ihan kuva ottaa paluumatkalla (jota ei nyt voi siirtää, kun Bluetooth taisi jäädä jonnekin matkan varteen). Matkaa oli aika paljon kentältä Livsakerniin, mutta juna oli kolmasosan taksista, sekä ajallisesti että kustannuksiltaan. Kesken kaiken piti vielä soitella Amexin lippuvarauksiin ja myöhentää lähtöaikaa, sillä kävi ilmi, että emme olisi ehtineet käydä kaikkea läpi kunnolla. Joten paluu Helsinkiin vaihtui klo 19.10:een, joten perillä vasta 21.30.

Koulutus meni hyvin. Oli kivan rento tunnelma eikä oikeastaan ollut kyse koulutuksesta, vaan keskustelimme webistä ja sen mahdollisuuksista ja minä näytin, miten sisällöntuotantotyökalumme toimii. 

Sadekin lakkasi  (kai se tuli sieltä meille juhannukseksi) joten ihan ilman sateenvarjoa pystyi kävelemään junalle.

Kone lähti etuajassa ja saapui jo kymmentä yli yhdeksän Helsinkiin. Avokätinen Finnair tarjosi mennessä ison juustosämpylän ja tullessa pienen. Näillä eväillä päivä saatiin sujumaan, ja vielä pari kuppia tosi mustaa kahvia kokouksen lomassa – mitä sitä muuta ihminen tarvihtoo? Hiljaista oli moottoritiellä – ilmeisesti kansa oli jo vaeltanut kesämökeilleen perunoiden, makkaroiden ja oluidensa kera.

Kotona ei nukuttanut, vaikka koneessa en jaksanut ihan Hesaria kannesta kanteen torkkumatta. Joten tein sitten pikaisen juhannussiivouksen puoleen yöhön mennessä.  Ei ihan pitkän kaavan mukaan, mutta perusimuroinnit ja moppaukset, kukat maljakkoon ja puhdas liina pöydälle. Kas, kun minulla on perversio, joka estää a) juhlimasta, b) keskittymästä isoihin töihin, c) saunomasta, jollei ole siistiä. Ulkoinen järjestys luo sisäistä järjestystä, tämä on taivahan tosi.

 Matot yritin tomuttaa säyseästi sordiinolla yön hämyssä, etteivät naapurit herää. Tehokas päivä!

Tämä hirveä ahdistus, joka tulee nykyisin sunnuntai-iltaisin, ei povaa hyvää. Loman tarpeessa…

Nyt ei enää tiedä, millä kielellä puhua. Saara & Dan tulivat Englannista kesää viettämään Suomeen ja koko ajan ramppaa väkeä ja kaikki puhuvat yhteen ääneen, enimmäkseen huonoa englantia, mutta mukavaa on, kun on elämää talossa. Dan nauraa Paavon Amerikan aksentille (pelimies, pelimaailmasta oppinut) ja me muut yritämme vain puhua sillä kielellä, jota kohderyhmä tottelee. Tosin olen lapsillenikin jo alkanut vääntää englanniksi, mutta eihän se haittaa – hyvää harjoitusta.

Kuuluisaa lipstikkakeittoa (jota ei kukaan muu perheessä muuten osaa minun lisäkseni tehdä) saatiin tänään päivällisellä. Ja kyllä yllätysvieraskin siitä tuntui tykkäävän. Savukalakin kelpasi kaikille.

Puutarha edistyi aimo  (vai pitäisikö sanoa Aimo) harppauksen, sillä pengerrys on valmis ja kaikki graniittipaadet haettu. Nyt laatoittamaan – sitten kun taas vapaata on.

oli aika vaiherikas. Monenlaisia murheita oli ihmisellä: Vasemmistoliitto hävisi vaalit, kännykän synkronointi eikä Bluetooth toimineet, kahden viikon lomautuskin tuli. Tämä ei ollut kuitenkaan ehkä tärkeysjärjestys.

Lahdessa Hämeen Vasemmistoliiton piirihallitus kokoontui torstaina pohtimaan tilannetta. Lievän paheksunnan saivat selkäänpuukottajat ja myös nyt jo uusia puheenjohtajaehdokkaitaan mainostavat joukot. Annetaan ylimääräiselle puoluevaltuustolle rauha tehdä päätöksiä. Toivoimme kuitenkin, että kansanedustajat olisivat käytettävissä enemmän; tätähän eivät viitsineet tehdä EU-vaaliehdokkaita haettaessa.

Sanomassamme ei ole mitään vikaa, ei arvoissamme eikä tavoitteissammekaan. Kyse on vain siitä, että kun jo ennestään vasemmisto saa vähemmän mediamyönteisyyttä ja julkisuutta tulee yleensä vain negatiivisissa asioissa, on pelattava markkina- ja markkinointivoimien avulla. Enemmän ääntä ja nimenomaan oikeasta vasemmistolaisuudesta eikä puolivillaisesta kaikkia miellyttämään pyrkivästä linjasta, jolta nyt on vähän tuoksahtanut.

Paavo Arhinmäkeä tuupataan jo oikein Ilta-Sanomien voimalla puheenjohtajaksi. Jopa Soini neuvoo Paavoa, miten pitää olla ja puhua. Luulen, ettei Paavo Timo Soinin evästyksiä kaipaa. Kaipaako kukaan?

Kyllä on elämänlaatu pielessä, jos tekniikka ei pelaa. Kalenteri ei siirry kännykkään eikä tiedostoja voi siirtää edestakaisin. Viisi vuotta sitten tämä ei ollut tärkeä asia; nyt kaatuu maailma moiseen. Teknisen kypsyneisyyteni osoittaen korjasin tilanteen: E90-nokialaisesta virta pois ja akku irti. Ja johan pelaa. Tietotekniikka on ihmeellistä.

Muuten on vielä ennen juhannusta yritettävä vain risteillä piirin tilaisuuksien, valtuuston, perusturvan, vanhustyön strategian ja Krouvin kyläpäivien markkinoinnin viidakoissa. Aatonaattona pukkaa Oslon matkaa kouluttamaan sikäläisiä markkinoinnin päälliköitä.  Ei ole hyvä ajoitus, kun piti jaksaa valmistaa kotia juhannukseen ja ennestään tiedän, että lentely Euroopan yllä ja notkuminen lentokentillä, taksin kalastus ja vielä palaverit päälle vie mehut tyystin.

Launosten päiväkodista tulee erittäin hieno ja toimiva. Suunnittelija on paneutunut tehtävään lasten ja työntekijöiden näkökulmasta. Urputusta kuulee kulmista ja väreistä, jotka maksavat. Olisihan varmaan yksiväristä Vinhaa saanut paljousalennuksella Leinolta, joo. Samat tyypit sitten ihannoivat kuitenkin entisaikojen arkkitehtuuria ja paheksuvat parakkimaista laatikkorakentamista.  Lapsille kuulemma kelpaa kehnompikin. Minusta ei kelpaa. Jos Lopen budjetti kaatuu päiväkodin nurkkiin, niin… sitten se kaatuu. Launosissa on lämmitysjärjestelmänä maalämpö, mikä on hieno juttu. Ja vertailukohtaa saa Läyliäisiin, jossa mennään pellettilämmitykseen, ja kirkonkylällä taas kaukolämpöön. Mielenkiintoista nähdä muutaman vuoden päästä, miten kustannukset suhtautuvat toisiinsa.

Tässä ne kuvat vihdoin:

       
Saharassa                       Missä se piisami luuraa?

Kylvin persiljat kivikkopenkereen reunakasveiksi. Niistä tulee monivuotisina hieno ja tuuheanvihreä koriste- ja hyötyelementti. Samoin odottelen oreganontaimien vahvistumista, siitäkin saa hyödyllisen perennan kukkapenkkiin. Mutta kylmäkin on – sen verran, että koiria ei saa ulos kuin kantamalla.

Kun helteen jälkeen sitten viileni, kävimme kulpalla (läheinen lätäkkö) tarkkailemassa piisamin liikkeitä. Pulmu ei ihan käsittänyt, mikä se otus oli. Näytti kyllä pupulta, mutta korvakin oli väärässä paikassa eli takaosassa, ja niitä oli vain yksi. Ja miksi se ei noussut takajaloilleen vaan läiskäytti vain häntäänsä ja kyyläsi veden rajasta? Maailmassa on monta pähkinää purtavaksi pienille aivoille. Ihanaa, että mäellämme viihtyvät piisamit, puput, ilvekset ja peurat. Oravista ja linnuista puhumattakaan. Ikävä että kaikki ihmiset eivät arvosta tätä. Osa luulee, että kaikki kukat, vedet ja tiestö on jotenkin ihmiselle pelkästään varattu. Kuka olikaan täällä ensin?

Viikko on ollut risteilyä palavereista toiseen. Huomisen työpäivän keskeyttää Launosten päiväkodin harjakaisjuhla, jossa piipahdan pitämässä puheen. Mutta en pitkää, sillä työ kutsuu. Hienoa nähdä, minkälaista jälkeä ovat saaneet aikaan.

Nyt olen saanut budjettiennusteen taas korjattua (joka kuukauden vitsaus) ja alan suorastaan jo tykätä excelistä. Valuuttojen muuntelu euroiksi ja tuntihintojen tarkkailu ei kenties ole kutsumustyötäni. Pikemminkin lapiohommat ja kukkien istutus. Mutta hyvä, kun se on taas kuukaudeksi ohi. Uskomaton määrä hallintotyötä syö aikaa Oikeilta Asioilta.

Yritän koirien ulkoilutusta. Sataa kaatamalla. Asta mulkoilee huolestuneena ja vapisee.

Pihaprojekti edistyy hitaanlaisesti. Syitä on monia. Myönteisiä syitä: piipahdimme Alhon lahjakkaan ja kauniin tyttären Emmin ylioppilasjuhlissa – ihan itketti kaikki se ihana elämän alku, kaikki edessä, opiskeluelämä ja muu jännittävä. Tulihan ne omat ajat mieleen! Ja se Emmin puhekin ihan itketti. Emme sitä ehtineet kuulemaan Elmolaan, mutta onneksi saatiin kopio luettavaksi juhlissa. Ei ihme, että äidinkielestä tuli ällä!

Ällät ovat tärkeitä itsetunnolle ja pääsykokeille. Mutta turha niitä korostaa. Eipä noista meikäläisenkään kuudesta ällästä ole oikeastaan muuta iloa ollut kuin mitä nyt on saanut vähän huokauksia ja ohhoh-lausahduksia osakseen ajan myötä.  Tokihan ne tekivät itsetunnolle silloin mannaa, mutta ei niistä käytännössä kyllä suurempaa hyötyä ole ollut. Tosiasiassa työ, jota tekee, punnitsee sitten sen, minkä arvoinen ihminen loppujen lopuksi on. Eikä sitä työtä opi lukiossa.

Emmi pärjää hienosti, siitä ei epäilystä! Tulomatkalla pysähdyimme Luceniuksella, joilla on myös kiinanharjakoira – samat eläinlääkärimaksut sielläkin rassaavat taloutta. Mutta kuka vaihtaisi pois ihanan sinua alati seuraavan ja jumaloivan seuralaisen? Jotain ne miehet mutisivat, että niitäkin pitäisi samalla laadulla kohdella. Ei jaksettu Hilkan kanssa kuunnella kovin aktiivisesti.

Juhlien jälkeen kivihommiin! Lämpöä oli ainakin 40 astetta etupihalla. Minulla ei ole ikinä ollut liian kuuna. Mutta sitten piti käydä naapurin Irmaa moikkaamassa eläkkeellepääsyn kunniaksi. Ja siellä sattui olemaan konjakkipullo vähän niinkuin meitä varten odottamassa. No, se oli sen pihaprojektin tuho siltä päivältä – toisaalta kello kävi jo seitsemää, että tuskin mikään olisi edistynyt muutenkaan. Selityksiä, selityksiä. Mutta kiva oli yhtenä päivänä kesässä hoitaa myös sosiaalisia suhteita. Irma on ollut Joentaan koululla töissä 40 vuotta! Ihan uskomaton ura. Ja hän se juuri teki ne kaikki paremmat ruuat kuin äiti kotona! 

Ei ole ikinä ollut meidän mäellä niin kuuma, että olisin valittanut. Ja kiinanharjakoirat, jotka rakastavat lämpöä, eivät ole ikinä hakeutuneet varjoon. Mutta sekin ihme nähtiin tänään – eli todellinen helleraja rikkoutui: mittari näytti yli neljääkymmentä iltapäivällä.

Tänään vahvistettiin, että entisen Jippiin johto sai ehdotonta vankeutta sisäpiiritiedon väärinkäyttämisestä ja pörssirikoksesta. Jopa kaksi vuotta. Haastatteluissa tätä pidettiin hyvänä merkkinä, ja osakekauppojen tekijät ovatkin tulleet varovaisimmiksi. Eli laki on tehnyt tehtävänsä. Tai paremminkin lain tulkinta.

Herää vain kysymys, missä viipyy samankaltainen tulkinta esim. lapseen kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön tai raiskausrikoksen tuomioissa? Onhan tuttu esimerkiksi usean vuoden ajan jatkuneen hyväksikäytön tuomitseminen ehdolliseksi ja sekin lyhyeksi sillä perusteella, että uhri ei ole voinut näyttää toteen, että rikos on tapahtunut jatkuvasti tai useasti, joten lievennys on katsottu oikeudenmukaiseksi. Kyllä näin on, että pääoma ja raha kyllä saavat suojelua, mutta ihmisyys ja henkilökohtainen koskemattomuus eivät ole arvokkuudessa samalla viivalla. Hävetkää tuomarit!

Pakollinen puutarhapäivitys: Sain nukkapähkämöä eli lampaankorvaa, jota luulin saavani naapurilta äitienpäivänä, mutta ilmeni sen olleen aivan muuta (ehkä tuoksupäkätintä tai rönsytupsutinta?). Sydänmaalla olisi ollut kaikkea muutakin hamstrattavaa, mutta tempasin pähkämöt (toiselta nimeltään lampaankorvat) itselleni, sekä kylyhdistyksen lahjan Joentaan koulun sydämelle, joka jää huomenna eläkkeelle eli Irma Rantalalle. Hänelle ostin puutarhalta suklaakirsikan, ja naapurikateellisena oli pakkko ostaa itselleni samanlainen.

Lampaankorva sopii EU:n puutarhadirektiivin mukaan erinomaisesti aurinkoiselle hiekkapitoiselle pihalle. Onneksi sain postilaatikkooni eilen tämän belgialaista alkuperää olevan asiakirjan asiantuntevalta maanviljelijältä Hirsmäentien suunnalta.

Maanantai ja lähes hellettä, jota ei kuitenkaan Aku Korhosen tien avokonttorissa aistinut. Mutta kotona on vihreää, että silmiin koskee.

Sain kasteltua ja vähän kylvettyä siemeniäkin tänään, vaikka aika onkin kortilla, kun kotiutuu seitsemän maissa. Koirat meuhkasivat ainakin tunnin pihalla. Pulmu sai onnellisuus-hulluus-kohtauksen ja juoksi ympäri tuhatta ja sataa – myös juuri kastellussa kukkapenkissä.

Krouvin kyläpäiviäkin pitänee pikkuhiljaa alkaa rakentamaan. Markkinointi on vähän huonossa hapessa aikapulan takia. Mutta yksi hyvä juttu, että Janne Tulkki uskalsi vihdoin luvata ehtivänsä avajaispuhetta pitämään lauantaina 4.7., sillä iltakeikka on Jyväskylän korkeudella. Ja saammehan sinne myös Christer Lindgrenin hehkuttamaan lähiruuan puolesta. Eiköhän Pappilan poikien kanssa mennä vanhalla rutiinilla. Tosin rutiineistakin on tuskaisia muistoja, jotka pitänee dokumentoida jälkipolville.

Nyt perusturvan esityslistan kimppuun.

Naapuriparka joutui hommiin – eipä onneksi paina paljon…

Projekti edistyy. Nyt ei ollut lapsityövoimaa saatavilla, mutta onneksi oli naapurissa mökkeilemässä Rauni, jonka saimme huijattua kitkemään ja muonittamaan sillä aikaa, kun itse huhkimme lapion varressa. Myös Rantalan Arska joutui 300-kiloisia graniittipaasia siirtelemään. Ja Liedon Kari pahaa aavistamatta pistäytyi pihaprojektia katsomassa – ja eikun hommiin.

Ehkä emme kuitenkaan vielä juhannuksena vietä pihatupareita…?

Kansan Uutiset – aina siellä, missä tapahtuu!

Kyllähän piha pikkuhiljaa muuttaa muotoaan. Kepulaiset kivet sopivat yllättävän hyvin vasemmisto-kokoomukselaiseen pihaan – ja niitä himoitsen yhä lisää.  Luonnonkivi on aina parempi kuin sarjatuotanto. Sain jopa katajat multiin, ja se pieni joulukuusikin on jo kasvamassa. Sekä pengerrys, johon tulee ikivihreää kahteen kerrokseen, on jo graniittipaasilla puoliksi hahmoteltu.

Tulosta on tullut, Astakin huomaa

Pieni joulukuuseni odottaa talvea, pihalamppua piuhan päähän ja omille oksilleen jouluvaloja… ja että kasvaisi aikuiseksi.

Lapsityövoiman käyttö on sallittua joskus…

Ihan naatti olo! Eikä pelkästään siitä, että aamuyhdeksästä iltakuuteen koko ajan liikkeessä pihaprojektissa: lapiointia, istutusta, kottikärräystä. Vielä väsyttävämpää oli vastailla Konstan (5 v) ja Aaron (3 v) kysymyksiin, joita riitti! Käytimme häikäilemättä lapsityövoimaa, koska energiaa näytti riittävän. Kivien kantaminen ja kastelu olivat mieluista puuhaa, mutta iltapäivästä alkoi mennä överiksi. Eli tuli kasteltua muutakin, kuin varsinaisia istutuksia, ja kivetkin tahtoivat eksyä suihkulähteeseen.

Keskustan isoherra lahjoitti kiviä ja vieläpä kuskasi ne Valmetilla pihalle! Olen ihan otettu. Kyllä on ystävällinen tämä Kepun Aimo. Niitä kiviä siinä kokoomukselaisen kanssa siirtelimme auringonpaahteessa. Illalliseksi paistoin  vasemmistolaisen Tuomen Villen kalastaman hauen. Eihän tästä puutu kuin demarit, vihreät ja persu, niin idylli on täydellinen!

Huomenna yritän jälleen olla monessa paikassa yhtäaikaa. Aamu kunnan strategiaseminaarissa. Puoliltapäivin lento Tukholmaan työasioissa. Sieltä paluu iltamyöhällä, joten ehdin vielä tiistain istua strategiaa kunnantalolla. Ehkä jaksan, ehkä en.

Konstalla ja Aarolla oli mieleenpainuvia filosofisiakin keskusteluja, joita oli hauska kuunnella. Tässä muutamia:

Konsta: Aaro, koska sä täytät kymmenen?
Aaro: huomenna!
Konsta: Marianna, koska tämä kuusi kasvaa isoksi?
Marianna: No, siihen menee tosi paljon aikaa.
Konsta: Olisko se iso jo perjantaina?
Konsta puutarhahommista: Hauskuus ei lopu kesken! (no ei todellakaan – sanon minä)