Portsassa tuoksuu savu

Lämmityskausi on alkanut ja puutalokorttelista leijailee kodikas savun tuoksu. Tunnelma on ihan kuin lapsuudessa: puut ovat jo keltaisia, pihan ruoho tummanvihreää ja vähän kosteaa, sauna lämpiää ja sisältä keittiöstäkin tulee lämmintä tuoksua: äiti paistaa pullaa ja piirakoita viikonlopun kunniaksi… Mukavasti tässä keskellä kaupunkia tulee takautumia kaukaa maaseudulta ja kaukaa vuosien takaa.

Myös kausivaloja on ilmestynyt ihaniin ikkunoihin ja terasseille. Nyt on valojen ja kynttilöiden aika, todellakin. Itsekin jo siirryin syysaikaan; sisällä elävätä kynttilät ja parvekkeella muutakin valoa.

Jalosukuinen yliopistosairaalan luovuttama veri pitää vielä kuntoa melko hyvin yllä, vaikka käyrä on jo kääntynyt alaspäin. Kaupungilla jaksaa käydä ostoksilla ja muilla asioilla, mutta kotiin tullessa pitää vähän aikaa istua kyllä eteisen lattialla – onhan pakollinen pysähtyminen arjen keskellä aina paikallaan.

TYKSin hammasklinikalla seikkailin enkä heti löytänyt oikeaa paikkaa sairaala-alueen remontin keskellä. Aina kiusaa tekevä Google Maps kävelytti minua kilometrin vaikka oikeaan osoitteeseen olisi bussipysäkiltä ollut noin 200 metriä. Ilmankos askelmittari näytti illalla kahdeksaa kilometriä; enpä moista matkaa olekaan tehnyt juhannuksen jälkeen kertaakaan. Ja hammaslääkäriltä teki mieli hypähdellä kotiin kuin koululaisena konsanaan, koska kalusto oli täysin kunnossa. Kansakouluaikaanhan aina kysyttiin hammaslääkärin jälkeen: Porattiinko? (yleensä porattiin) Ja: No itkitkö?

Vastaa