…siis olen viettänyt hyvää päivää. Hirmuisen kylmä tuuli, mutta aurinko paistaa. Pitkästä aikaa vasen käsi on ollut inhmillinen, puutuu ja jäätyy, mutta vähemmän tarvinnut nähdä tähtiä. Tähtien sijasta olen katsellut kirsikankukkia. Kirsikat siis kukkivat, nyt on todella hanami-juhla:
Muutenkin ollaan oltu Kissin kanssa kunnollisia. Kolme lenkkiä, Kupittaan koirapuistoon, Mikaelin puistoon ja vielä se aamun pikalenkki. Kirkkopuiston terassikin avautui, miten upeaa. Tänään siellä lauloi Yona, avajaisissa. Joka tiistai sitten on aina jokin esiintyjä, jota pääsee ilmaiseksi kuuntelemaan ja parhaimmillaan välipäivinäkin. Musiikkia, ruoka- ja juomakioskeja. Emme jääneet Kissin kanssa pitkäksi aikaa puistoon, koska, kuten sanottu, kylmä tuuli ei houkutellut. Mutta tulevanan kesänä tulen varmasti istumaan nurmikolla tai jopa ihan terassipöydässä nauttimassa etelämaalaisesta katutunnelmasta musiikin kera.
Siivosin. Otin ompelukoneen esille ja korjasin kolme kuukautta jonossa olleet kahden takin revenneet taskut (kun koiran kanssa ulkoilee, pitää taskuihin mahtua kakkapussit, puhelin, koirannamit, avain jne. Nykyajan taskut eivät aina kestä haasteita.). Tein aamuksi uunipuuroaihion odottamaan jääkaappiin. Maksoin laskut. Kävin kaakaolla Espressohousessa. En mene enää, sillä kaakaota oli puoli litraa, liikaa siis, ja se maksoi lähes kuusi euroa. Olisin mieluusti ottanut tavallisen mukillisen vähän edullisemmalla hinnalla. Mutta toisaalta, se oli hyvää, ravitsevaa kermavaahdolla tietenkin.
Tänään loppui jäsenyys kuntosalilla ja oli tarkoitus mennä Samppalinnan maauimalaan, joka pari päivää sitten aukeni. Nyt ajattelin kuitenkin pitää tauon kuntoilusta, vaikka kyllä kahden viikon päästä odottava Naisten Kymppi vähän mietityttää. No, senhän voi kävelläkin. Tai ryömiä?
Uuden kämpän etsintä jatkuu. Olen nyt katsastanut yhdeksän asuntoa eikä vielä ole tullut vastaan täydellistä. Tänään oli lähellä. Saattaa olla, että jopa täysosuma.
Yonan laulua kuunnellessani tuossa Kirkkopuiston liepeillä muistin, että minullahan on ihana Tuure Kilpeläisen levy, jossa on mukana myös Yona. Laitoinpa sen soimaan. Täytyy sanoa, että Kilpeläisen laulut eivät enää sytytä niin kuin Kaihon Karavaanin aikaan. Esimerkiksi Yonan kanssa toteutettu Tahtoisin, jossa hieno sävel ja myös sanat (koska en käytä maksullista YouTubea tulee linkissä tuohon eteen aina mainoksia, jotka pitää odotta ja ohittaa, sori siitä):
”Jos saisin päättää, minä riisuisin aseista maan. Ja määräisin kenraalit ruusuja istuttamaan.
Jos saisin säätää, minä ottaisin rikkailta pois – ja kaikilla kodeissaan yölampun lämpöä ois…”
Huomennakin on ilon päivä taas. Saan lankakaupasta tilaamani langat ja taas voin istua tyytyväisenä katsomassa elokuvia ja myös euroviisuja, koska aika ei mene hukkaan. Kun voi samalla neuloa! Se on kuulkaa pienestä kii.