Kaunis aurinkoinen päivä. Herättiin jo ennen kahdeksaa (siis ennen seitsemää täällä). Hikinen lenkki tuonne alas serpentiiniä ja sitten taas ylös. Kiss on istunut paljon pihalla tuumaillen ja nautiskellen säästä, joka muistuttaa Suomen toukokuuta, ainakin toistaiseksi.
Voimakas Martta-velvollisuus vaati tekemään jouluherkkuja. Löysin kuin löysinkin valmista lehtitaikinaa, joka oli mielestäni sijoitettu epäloogiseen paikkaan kaupassa, ja se on ihan priimaa – jopa valmiiksi kaulittua! Luistin hörsöilyistä, koska Kiss ei niistä juuri täällä piittaa ja itsekin menen tänä jouluna matalalla profiililla. Siksi tortut ovat aika suoraviivaisia. Myös sieni-riisi-juustopasteijat valmistuivat samasta taikinasta (sisällä sitä kilokaupalla keitettyä sienirisottoa).
Tein vain koepiirakat siis tänään, koska taikina oli uusi. Huomenna kyllä laitan pasteijoihin ihan pyörryttävän hyvää Gorgonzolaa, sitä pehmeää. Riisit ovat likoamassa aamuista joulupuuroa varten. Kaasuliedellä puuronkeitto saattaa tuottaa haastetta, koska koiran liha-riisi-porkkanapuurokin paloi pohjaan. Mutta joulupuuroa on saatava, ja sitä nimenomaan kattilapuuroa.
Huomaan, miten joulu kohottaa, antaa energiaa. Totta kai myös nostalgiaa… Huomenna on vähän kade toista mummoa ja pappaa, jotka saavat nauttia Eevan ja Antoni seurasta. Mutta parastahan tässä on, että he kaikki ovat turvassa, ja minäkin ja lapseni. Joulu, mikä maaginen asia. Sitä ei voi ohittaa eikä väheksyä. Sehän on ollut olemassa jo kauan ennen ajanlaskumme alkua, vaikka kristityt ovat sen ymmärrettävästi omineet, ja kaikki perinteet kulkevat yli sukupolvien meidän mukanamme – miten sen voisi ohittaa?
Italialaiseen jouluun kuuluu panettone, joulukakku. Se on samanlainen ihanuus ja rasittavuus kuin meidän joulukukkamme, jota viedään naapureille ja jonka naapurit taas vievät seuraavalle naapurille. Itse rakastan sekä joulukukkia että tällaisia naapureiden muistamisia. Viimeksi tavaratalossa katsoin, että melkein kaikkien täyteen ahdetuissa ostoskärryissä oli monta joulukakkua ja ainakin yksi iso joululahjakori pakattuna kauniiseen sellofaaniin. Nyt minullakin on oma panettone tuossa omien herkkujen, korttien ja runsaiden lahjojen (lahjan) kanssa poseeraamassa. Kakku tosin ei ole tästä maakunnasta, mutta mitä sitten. Kukahan sen muuten syö?
