Höpönhöpöä

Nyt kun olen asettautunut laiskottelemaan, välttänyt kuntoilua ja syönyt roskaruoka ja lukenut antaumuksella roskalehtiä, voin linjaa noudattaen myös kirjoittaa ihan tyhmiä juttuja. Ei mitään kantaaottavaa. (joo, tiedän, eihän nämä jutut tosiaan yleensäkään ole mitenkään laadukkaita, kiitos muistutuksesta.)

Facebook-kaverit siis jo tietävät, että panostin itseeni eilen. Törsäilin veronpalautusrahoja vaatteisiin ja pysyttelin poissa kuntosalilta. Tänään sama linja jatkuu. Liikunta rajoittui koiralenkkiin ja uusien jouluvalojen virittelyyn. Konjakkiakin on tullut juotua. Ei nyt sentään – ihan brandyä vaan, tällainen köyhä järjestörotta.

Valkoisia kukkia ostin kotiin ja aion tehdä vähän jouluisia asetelmia. Illalla asetun telkkarin ääreen Stieg Larsson -filmatisoinnista nauttimaan.

laatikkoon.jpg Salminen rakastaa laatikoita. Tähän se ei kuitenkaan mahtunut, yrityksistä huolimatta…

Salmisen salat tulivat julki. Mökkinaapurit yläpuoleltamme paljastivat, että kolli vierailee siellä säännöllisesti ja kellahtaa isännän elkein seljälleen rapsutuksia vaatimaan. Me kun luulimme, että kissa ei käy missään muualla kuin pihan perällä. Aika epeli! Kotona se kuitenkin kiusaa koiria siihen malliin, että Asta (jota kaikki pitävät nynnynä) menetti totaalisesti tänään hermonsa ja pani kissan selälleen, nujuutti sitä oikein isän kädestä muristen kauhistuttavasti (!). Salminen on sen verran pelimies, että älysi heittäytyä ihan veltoksi ja liikkumattomaksi siellä allapäin. Ei kynttä esiin vaan ihan hissukseen ja kiltisti, kunnes koira rauhoittui. Sitten hän yritti vähän käydä tassulla läpsäisemässä Astaa, mutta aika vaisusti – vähän siihen tyyliin, että sainpa sanottua viimeisen sanan. Asta on meidän perheen sankari. Ihan niin kuin tässä ajankohtaisessa elokuvassa: ”…mää ole Suome sankar.  Vaik kyl mää pelkäsi…”

2 thoughts on “Höpönhöpöä

Vastaa