Perjantai 25.8.2023 Miten minä olen nyt yllättäen täällä? Onko vanhuudenhöperrys alkanut lisääntyä potenssiin 2? Sisäinen ääni vain äkisti kehotti: Roomaan! Asiassa oli käytännöllisiäkin syitä. Olen koko kesän kytännyt halpoja lentoja sille ajalle, kun Kiss-koira olisi mammalomalla. Nyt hän kasvattajan mukaan kuintenkin haluaa jo eroon ärsyttävistä teineistään (en ihmettele) ja on tulossa kotiin ensi maanantaina. Siksi sisäinen höpertelijä käski lähtemään Italiaan ennen kuin se on myöhäistä.
Täällä ollaan, keskellä Italian pääkaupunkia. Kolmen tunnin unien jälkeen Lopella sitä ihminen on todella parhaimmillaan lähtemään lentoon kohti Roomaa. Nukuin klo 7.45 lähteneen lennon aikana varmasti noin 4 minuuttia auvoisia unia. Unet keskeytti ihana Mika Saarelainen. Ehkä tiedätte, tunnistatte hänen pehmeän äänensä. Hän o YLEn toimittajana ollut niin kauan kuin muistan. Myös asiantuntijana kaunoluistelukisoissa (sanoinko oikeasti ”kauno”. Sanoin, koska minulle se on aina kaunoa.) Mika Saarelainen siis kuuluttaa yhä monet Finnairin ohjeet matkustamolle. Tänään taas ihan värisin, en koneen heittelehtimisestä ilmakuoppien takia, vaan Mikan kuulutuksesta, jossa hän sanoi, että ”Heittoisan sään takia pyydämme kiinnittämään turvavyöt….jne) Heittoisa sää! Miten ihanan kuvaava ja positiivinen ilmaisu! Suomen kieli on maailman kaunein kieli. Otan tämän ehkä käyttöön. Elämäkin on joskus heittoisaa.
Sääriä kutittaa. Ja niskaa. Vaikka minulla on lähes satasen suojakertoimet naama- ja muissa rasvoissa, vie näköjään niistäkin voimat koko päivän talsinta elokuun auringossa, joka (aurinko) on siis paljon lähempänä täällä kuin meillä Suomessa. Kotonahan palamisvaroitus on jo ihan pelleilyä elokuussa (vaikka samalla etäisyydellähän se tulipallo on kuin huhtikuussa) Minäkin taapersin tunnin etsien hotellia enkä kyllä pysähtynyt kaivamaan matkalaukusta 30-kertoimista aurinkosuojaa. Välttelin aurinkoa, ja hiivin pitkin varjoisia kujia. Mutta ei sekään ole hyvä keino.
Matkailu avartaa. Tänään jopa Finnairin lennolla näin positiivisia asioita. Mika Saarelaisen ”heittoisan” lisäksi näin niin paljon yllättävää positiivisuutta. Edessä vasemmalla ilmeisesti miespariskunta, amerikkalainen. Käytävän puolella oleva kumppani hymyili koko ajan kaikille (mnullekin), joiden kanssa hänen katseensa kohtasi. Vielä poistuessamme hän kääntyi ja kiitti takaosaan jääneitä lentoemäntiä: kiitos palveluksistanne! Siinä huomasi, miten itsetunto vaikuttaa. Voi ja uskaltaa näyttää, että on onnellinen ja jakaa sitä tunnetta ympärilleen.
Hellettähän täällä kyllä riittää. Lämpötila keikkuu +35 ja +37 välimaastossa iltapäivisin kuumimpaan aikaan. Ei kovasti tee mieli istua aurinkoisilla terasseilla, johan siellä juomatkin lämpiävät ikävästi.
Fontana di Treviin käviin paiskaamassa 50 sentin kolikon varmistaakseni paluun ikuiseen kaupunkiin. Paikalla olivat myös varmaan koko eteläisen Euroopan lomanviettäjät, joten teki töitä päästä uittamaan käsiään viileässä vedessä. Suihkulähde on kuuluisa tapahtumapaikka, sillä Anita Ekberg pulikoi siellä Marcello Mastroiannin kanssa Fellinin elokuvassa La Dolce vita:
Tämä päivä oli yksi parhaista. Huomenna vielä parempi.