Ihana arki

Hellepäiviä on ollut jo tässä kuussa, nyt vähän viilenee. Toivottavasti kesään riittää vielä aurinkoa ja kuumia tuulia!

Aamulla heräsin kokonaisten 10 tunnin yöunien jälkeen ja huomasin: elämä on aika mahtavaa. Kun sen oikein oivaltaa, siis. Mielensäpahoittajat pidän poissa ja kaukana läheltäni, sillä tässä iässä on niin kiva, ettei tarvitse kuunnella typeryyksien nillitystä (anteeksi vaan nillittäjät!) eli saa nauttia kaikesta hyvästä, mitä joka päivä tuo eteen eikä tarvitse nillittäjien tapaan kiristellä hampaita kaikelle, vaikkapa jollekin tapahtuneelle tai kenties jollekin, jonka kuvittelee olevan tulossa. Onhan se joskus haaste palauttaa mieleen, että nyt on hyvin tai että on ollut huonompaakin ja miksi on niin turha valittaa; se on opettelua joka päivä, mutta pikkuhiljaa sitä oppii ja toivottavasti oppi ei unohdu.

Nillittäjistä tuleepa nyt ihan mieleen tuo äskeinen euroviisuhulluttelu, josta osa ryppyotsia otti kaameita kierroksia. Käärijä oli aivan omaa luokkaansa sekä biisillä että olemuksellaan: positiivinen ja lahjakas nuorimies, ja ennen kaikkea se liikettä niveliin laittava cha-cha-cha. Mikähän siinäkin on, että tämä uusi Euroviisujen showmeininki ei kaikille sovi? Sehän on yleisön yhteisöllisyyttä ja juhlaa, missä kaikkia kannustetaan ja rakastetaan. Jos ei menosta tykkää, voi tietenkin aina mennä pimeään huoneeseen miettimään synkeitä. Voi kun ihmiset tajuaisivat positiivisuuden valtavan voiman ja nauttisivat vain fiiliksestä.

Ihana arki koittanut. Hikoiltu veroilmoituksien kanssa, ajeltu jopa Raisioon asti noin kuusi kilometriä, tutustumaan paikalliseen Ikeaan (hyviä sisustusideoita ja hyvää ruokaa!), bongattu monta hienoa kävelyreittiä, juostu Auran rantaa Martinsillalle ja takaisin, Holiday Clubiin ja yliopiston mäen ympäri ja niin edelleen. Nyt enää edessä yksi ns. sovittu keikka: lauantain Naisten Kymppi. Näyttää kyllä siltä, että siitä taitaa tulla hölkkä-kävely-taapertelukierros, niin vähän olen ehtinyt hapenottokykyä harjoitella. Mutta pääasia, että pääsee taas huimaan tunnelmaan ja tuntemaan liikkumisen riemua muiden riemuitsijoiden kanssa.

UFF-kirppiksellä poikkesin tänään. Olen luopunut yli puolesta määrästä vaatteitani enkä osta enää kuin tarpeeseen ja siihenkin vain mahdollisimman ekologista. Kun taannoin kävi ilmi, että esimerkiksi Zara-liikemerkin vaatteiden puuvillaa teetetään Kiinassa uiguurialueella, missä taatusti eivät ihmisoikeudet toteudu, loppui Zara-asiakkuuteni siihen. Voin kyllä hankkia niitä tuotteita kirpputorilta tai kaverilta saatuna, mutta uutta ei enää. Niin vähällä tulee toimeen ja rahat laitan muutenkin mieluummin elämyksiin (elokuvat, kirjat, konsertit) ja itsestäni huolehtimiseen.

Samppalinnan uimalassa tuli taas käytyä eilen, se on aina aamun piristys: runsas kilometri linnunlaulussa, sitten puolen kilometrin uinti, suihku ja takaisin.

Surullinen uutinen eilisillalta on, että ihmeellinen suuri taiteilija Tina Turner on poissa. Sain tilaisuuden nähdä hänet kahdesti livekeikalla Helsingin stadionilla. Unohtumaton elämys. Tuo sinnikäs ja lahjakas laulaja on esimerkki siitä, mihin ihminen pystyy, jos vain tahtoo ja uskoo. Nyt katson Tinan Barcelonan keikkaa Ylen Teemalta ja samat väristykset saan kuin parikymmentä vuotta sitten Helsingissä. (Tosin väristyksiä aiheutti ja aiheuttaa yhä myös upea saksofonisti Timmy Cappello, sekä soitollaan että pitkällä ponihännälläään ja näyttävillä hauiksillaan…) Turner kelpaa esikuvaksi kenelle vain. Hänen haastatteluissa antamansa kommentit paljastavat hyvin, minkälainen voimapesä ja myös syvällinen ihminen hän oli. Esimerkiksi kysyttäessa, mitä piirrettä ulkonäössään hän pitää huonona, hän sanoo (nämä vapaasti suomennettuina): En mitään – naisten pitää ajatella liikaa sitä, miltä toisten mielestä näytämme, miesten ei tarvitse sitä tehdä. Tai raskaasta menneisyydestään: Vihassa eläminen tekee pahaa sinulle itsellesi. Anteeksi antaminen ja irti päästäminen antaa sinun mennä eteenpäin ja elää hyvä elämä.

Näin näitä suuria taiteilijoita poistuu – mutta musiikki jää, meidän onneksemme.

Vastaa