Talokaupat ovat oikea maratonjuoksu. Niinhän se kosteusongelma nyt aiheuttaa kaikenlaisia toimenpiteitä ja viivästyksiä, joista yritän selvitä pienellä ahdistuksella. Nyt on ahdistus aika korkealla, mutta se saattaa myös johtua monesta muustakin syystä. Niin odotin toki, että olen vapaa tästä talosta (jota kovasti kyllä rakastan), mutta asia etenee hitaasti.
Onhan se tietenkin itsestään selvää, että 1970-luvun talot tehtiin huonommin kuin esimerkiksi 1940-luvun talot ja Arava-systeemissäkin hyväksyttiin asioita, joita nyt ei missään tapauksessa annettaisi mennä läpi.
Tänään nuhasta yritin parantua jakamalla vaalimainoksia. Muutama kilometri ystävän kanssa, joka pudotteli postilaatikoihin esitteitä. Sitten vielä itse muutama kerrostalo (hyvää jumppaa – olenhan tottunut kiipeilemään portaita Turun kodissa!) ja sen seitsemän(toista-sataa) postiluukkua.
Koirat ulkoilutettu hirveässä kuravellissä, pesty sen jälkeen ja yritetty väistää ison mustan syyttävää katsetta, kun en jaksa hänen kanssaan heitellä jo pumpulisuolistonsa menettänyttä fasaanilelua.
Jotain olen saanut ehkä aikaiseksi. Huomenna valoisampaa?