Risteily – ja muistoja ulos kaapista

Oltiin Vasemmiston vaaliristeilyllä. Oli aika miellyttävää olla mukana ties monennenko kerran, erona vain se, että tällä kertaa en ollut vastuussa mistään järjestelyistä, en tavaroiden kantamisesta tai lippujen jaosta. Kunhan olin vaan ja morjenstelin tuttuja, joita oli todella runsaasti. Hyvää ruokaa, hyviä paneelikeskusteluja, vähän skumppaa yhden oman osaston synttärien kunniaksi.

Lähdössä Turun satamasta – oi, mikä tunnelma!

Olikohan risteilyn, joka oli vaalistartti ja puolueen kansanedustajien esiintymiseen keskittynyt, huippu kuitenkin se, että iltamyöhällä yökerhossa esiintyi DIngo! Kun kaikki laulut osaa ulkoa ja yleisö on mukana täysin rinnoin, niin olihan se nautittavaa. Sai mummokin riekkua sydämensä pohjasta, sillä onhan Dingon musiikki juuri sitä tanssittavaa. Ja keski-ikäinen Nipa Neuman veti homman kotiin ammattitaidolla, eikä pettänyt yleisöään vieläkään:

Nyt sitten taas kotona tyhjentämässä kaappeja ja komeroita, tutkimassa, mitä kaikkea ihminen onkaan valinnut säilyttää. Laatikoiden kätköistä löysin ihan uskomattomia ja kauan sitten jo unohdettuja kirjeitäkin. Paras yläkoulu- ja lukioaikainen ystävä kirjoitti ihania pohdiskelevia kirjeitä minulle Helsinkiin, jonne olin sännännyt heti yo-kirjoitusten jälkeen kesätöihin. Mietittiin yo-juhlia ja penkkareita, haaveiltiin tulevaisuudesta, kirjoiteltiin pojista ja lainailtiin tunteisiin meneviä runoja toisillemme kirjeissämme. Yhdessä kirjeessä ystäväni oli epätoivoinen, kun ei voinut auttaa minua isossa ongelmassani. Ongelma oli se, olenko oikeasti ihastunut Seppoon vai Jaskaan. Näiden kanssa oli vähän säätämistä ja vaikka Seppo oikeasti oli turvallinen ja rakastunut, jokin veti Jaskassa niin puoleensa, että penkkareissa taisi mennä parit vähän sekaisin. Ja sitten tietenkin löysin myös Sepon kirjeen, ja niitähän oli koko laatikollinen. Ihania pitkiä kirjeitä, joissa nuoruuden kipeitä ja älykkäitä mietiskelyjä, ja rakkautta, ihastumista. Huh, miten oikein riipaisi sydämestä. Vielä löysin synttärikortin Lasselta (taisin täyttää 19 vuotta!) – miten olen voinut unohtaa… Käytiin Huviniemessä liftaamalla katsomassa ystävättären kanssa Juicea ja kotiin ajelin kesäyönä Lassen moottoripyörän kyydissä. Valoisa kesäyö, Punkaharjun maisemat ja kuutostie, kaulassa Lassen huivi ja juuri häneltä saatu kaulakoru, jossa luki Lasse.

Sanomattakin selvää, että komeron tyhjennyksessä meni enemmän aikaa kuin alunperin oli tarkoitus.

Vastaa