Vähän on ollut ehkä liikaa vauhtia viime aikoina. Viime viikolla oli Helsingissä säätiöhallituksessa suunnitteluiltapäivä. Samalla reissulla kävin vielä Akateemisessa kirjakaupassa katsomassa sitä runsautta; aina se hämmentää ja väsyttääkin, kun ei oikein mitään tarvitse ja kaikkea on niin paljon ja vielä sellaistakin, jota tekisi mieli, mutta harkinnan jälkeen ei sittenkään. Matkakirjoja, italialaisia ja brittiläisiä matka- ja sisustuslehtiä, ihania päiväkirjoja ja kalentereita.
Torstaina tehtiin kotimaanmatkailua ja käytiin ystävien luona Porissa. Vein myös paljon kankaita ja askartelutarvikkeita tuliaisiksi – ne ilahduttivat ystävääni ja helpottivat elämääni, kun yritän päästä tavarasta eroon.
Ai niin, sehän olikin toissa viikolla, aika menee vauhdilla taas. Eli tällä viimeisellä ”vain” valtuusto, ympäristölautakunta, kissan lääkäri, yöpyminen ja siivousta Turussa, lauantaina Lopen osaston epäviralliset ”päättäjäiset” (pizzaa, lohta, viiniä ja epäonnistuneita yrityksiä saada karaokelaite toimimaan), sunnuntaina sitten isänpäivä ja maanantaina eli eilen kunnanhallitus, joka kesti vähän alle kolme tuntia (ensi vuoden budjetti ja strategia lähtee valtuustolle päätettäväksi).
Nyt on leppoisa tiistai. Heräsin seitsemältä ja syvennyin vähän meditointiin ja opiskeluun. Ulkona on tänään ollut hyytävä tuuli ja suunnitelma lähteä Kiss-koiran kanssa juoksulenkille jäi ainakin toistaiseksi, kun vettäkin tihuuttaa. Sen sijaan viritin puutarhapaviljongin runkoon kaamosvalot – kasvihuoneessa ne jo ovatkin. Ja kyllä ne ilahduttavat jälleen. Kunhan ei vain tarvitse koskaan katsoa välkkyviä, vilkkuvia värillisiä valoja tai epämääräisiä joulupukkihahmoja amerikkalaiseen tyyliin… Niitähän pian varmaan alkaa näkyä siellä täällä.
Loppuviikkoon suunnittelen laiminlyömäni italianopiskelun petraamista, kuntosalia ja onhan vielä mummon pikkuisimman ristiäiset sunnuntaina – niihin lupasin vähän leipoa. Nyt vain sitten vihdoin, pitkästä aikaa nautin olemisesta, en stressaa, neulon neljättä islantilaisvillapaitaa ja katson varmaan telkkarista Suomen Kaunein Koti -finaalin (ja toivon ettei voittajaksi valikoidu mikään kiiltävä ökytalo, jossa on siunauskappelin sisustus, valkoista ja valkoista, mustaa ja teräviä kulmia huonekaluissa, ja julkisivun korkuiset ikkunat).