Nyt on aika nauttia…

…syksystä! Syyskuun lapsi huomaa taas, miten ihanan kesän jälkeen tuleekin se kaikista ihanin syksy. Raikasta ilmaa, aamusumuja, energiaa antavia tuulia – ja kohta ruskaa, punaista, keltaista ja huikean sinistä taivasta. Tai myös pimeitä iltoja, rauhoittavaa sateen ropinaa ja kynttilöiden valoa. Onnellista on kokea vuodenajat.

Vaikka kohta pääsen uuteen kesään. Ihan jännittää: 12 päivää ja olen opiskelija-asuntolassa ties millaisessa seurassa, opiskelen päivät tehokkaasti italiaa enkä kuule suomen sanaa seitsemään päivään. Vatsanpohjaa kouraisee kuten aina ennen matkaa. Ilosta ja vähän hermostuksestakin. Lentomatka ja sen päälle pitäisi hakea juna keskustaan ja vielä toinen juna, joka vie opiskelupaikkaan. Ihan onnittelen itseäni, että älysin talvella varata tämän kurssin. Sain edulliset lennot ja nyt huomaan, että koulutusyrityksen palvelu on ainakin tähän asti ollut ensiluokkaista. Saan sähköpostia ja kysymyksiä, miten haluaisin asua, koska tulen paikalle jne. Saa nähdä, onko myös opetus tasokasta. Sitäpä en mieti nyt, vaan nautin etukäteen tunteesta, joka saa aina kaipaamaan lähtemistä: uusia paikkoja, uusia ihmisiä, ja nyt myös suloiselta sekamelskalta kuulostavaa italian kieltä, jota kyllä olen ahkerasti opiskellut kohta vuoden.

Mukava oli myös viikonloppu. Kaverit kävivät, syötiin mustikkapiirakkaa, juotiin pannullinen kahvia ja pullo roseviiniä, lupasin neuloa ystävälle islantilaisvillapaidan (minulla jo neljäs!). Kahvakuulaa sopivasti (viikonloput yritän levätä siitäkin), juoksumattoa ja koiralenkkejä.

Ja nyt lauantaina on vuorossa 100-vuotisjuhlat! Tytär täyttää 40, vävy 50 ja heillä on 10-vuotishääpäivä, joten juhlaan on syytä. Äiti tietenkin lupautui vähän auttamaan tarjoiluissa eli perjantai-iltana leivotaan suolaisia herkkuja.

Ja vielä lisää ihanuutta: Kiss-koiramme kaksi pötkylää, eli poikavauvat ovat avanneet silmänsä! Hei maailma, täältä tulee kaksi vauhdilla kasvavaa uteliasta kiinanharjista! Joiden syntymäpaino, 150 g, on jo kohta tuplaantunut. Ensi viikolla yritän käydä heitä moikkaamassa. Ikävä on Kissiäkin, mutta toisaalta helpompi näin:

Jääkarhun poikanen?
Loppuiko musta väri oikean silmän kohdalla?

Jälleen kerran pitää muistaa kiittää elämän hyvistä hetkistä! Ja huonoistakin, koska ne ovat aina askel muutokseen.

Vastaa