Pieniä iloja

Pienet ilot muuttuvat suuriksi, kun ne kokee oikeasti. Minulla on niitä ollut viikonloppu täynnä. Jos ei oteta omia harrastuksia, joita nyt päätin taas vähän useammin harrastaa, on ollut muitakin. Kävin siis salilla, suoritin puutarhassa ja luin Antti Holman räävittömän hauskaa tai traagista kirjaa Järjestäjä.

Mummon murukin kävi. Onpas hänellä, 2-vuotiaalla, sanainen arkku hallussaan. Ja jopa osasi pomottaa ihanasti: ”Mummo, tuu tänne. Juoksetaan! Soitetaan peanoa. Luetaan tiljaa…” Voi mitä onnea! Ja vaikka en ole golf-asiantuntija, tiedän, miten hienoa on, että poikani teki hole-in-one kentällä.

Nyt katson toista kertaa Queen-yhtyeestä ja sen keulakuvasta Freddie Mercurystä kertovaa leffaa Bohemian Rhapsody. Se upea musiikki on tietenkin minulle vaikuttavaa, mutta enemmän koskettavaa on itse Freddyn ura ja sen tragedia. Ja tietenkin myös se vaikuttavuus, minkä Freddyn esiintyminen teki AIDS-potilaiden ja homoseksuaalien aseman nostamiseksi ja niin monien väärinkäsitysten korjaamiseksi. Oikeastaa Bohemian Rhapsody, sekä kappale että elokuva, ovat minulle samaa kuin Pride: tasa-arvon ja inhimillisyyden hehkutus.

Huomenna uusi arki. Paljon kirjallisia töitä, asialistoja, oman talouden järjestämistä ja myös öljylämmityksestä luopumisesta luvatun valtion korvauksen maksatuksen hakemista. Siitähän saa pienen korvauksen, no, silti jää velkaa tuosta uudistuksesta useita tuhansia. Ja eihän velat siihen lopu. Tässä vain pienieläkkeinen mummo tarpoo! Kai tässä pitää pankin puheille mennä hattu kourassa, enpä olisi ikinä uskonut, että tämäkin piti vielä tässä iässä nähdä. Vaikka kuinka lasken, en ihan nyt ainakaan saa tulojen ja menojen summaa plussalle. Mutta. Uskon kaiken järjestyvän, koska kaikki järjestyy, kun uskoo itseensä ja unelmiinsa eikä sorru valittamiseen. Ihana elokuu jatkuu, ja mitä se tuokaan tullessaan – olen utelias.

Vastaa