Mitenkä paljon voikaan yhdessä päivässä tapahtua! Vaikka toisaalta ei mikään ole mullistunut. Kun aamulla herään nykyisin, yritän muistaa tärkeimmän: ennen kuin jalat osuvat lattiaan, ajattele, miten onnekas oletkaan, kun olet herännyt uuteen päivään! Useimmiten yritän muistaa tehdä energiameditaation, joka nostaa oikeasti oloni energiseksi ja innostuneeksi. Jos en muista tai ehdi tätä, hengitän kuitenkin syvään huolimatta siitä, että ehkä jälleen ajatukset ja suunnitelmat/huolet veivät hyvän unen, ja kiitän ja annan itselleni anteeksi kaikki, mistä olen kantanut huonoa omaatuntoa. Olen ihminen ja uskon hyvään, positiivisuuteen. En jää kellumaan murheeseen tai itsesyytöksiin, koska niitä kautta en pääse päämäärääni.
Tänään oli ihana aurinkopäivä. Tehtiin paljon töitä puutarhassa. Kiss-koiran ex-omistaja, ihana Katariina vei tytön lääkärintarkastukseen Helsinkiin. Kohtaamisessa ilmeni monia asioita. Ensinnäkin, Kiss ei ollut tuntevinaan Kataa, haukkui ja yritti näykkiä. No, siitä selvittiin rauhallisesti. Ja kun pariskunta meni tarkastukseen Viikkiin, olikin Kiss jo ihan sitä mieltä, että Katariina on se ihana… Ja toisaalta, kun he sitten palasivat Lopelle, Kiss tuli iloisena kotiin, istuskeli Katan sylissä, mutta ei kuitenkaan haikaillut tämän mukaan. Eli 3 vuotta uudessa kodissa… Jättää jälkensä. Mutta nyt on toiveissa, että meidän pieni Kiss-Kiss ehkä tulee äidiksi tänä kesänä. Huh!
Mitä kaikkea tämä kesä oikein tuokaan tullessaan? Isoja muutoksia omaan ja läheisten elämään. Enkä yhtään pelkää tai emmi, sisällä kuplii ja jalka vipattaa: olisipa jo se Tulevaisuus!
Pihalla raadoin kuitenkin koko päivän. Vielä piti juosta kolmisen kilsaa illalla. Koska, Ou mai Gaad, viikon päästä on Naisten Kymppi. Miksi koskaan halusinkaan sinne, miksi ilmoittauduin, miksi ajattelin, että pärjään! Samat ajatukset taas mielessä kuin aina noin 10 vuoden ajan joten: ehkä selviän tästäkin Kympistä.
Ja sain vielä tunnelman, jota eivät kaikki ehkä ymmärrä: Pave Maijanen: