Olen tässä vähän ajatellut. Muutos on aina hyvä asia. Se on toisaalta myös pelottava. Itse olen ollut olevinani muutosmyönteinen. Aina haluamassa työssä ja luottamustoimissa uusia kokeiluja ja avarakatseisuutta uutta kohti.
Nyt olen käsittänyt, miten vähän sitä muutosta olen itsessäni toteuttanut. Olen toki ottanut kiinni niin monesta itseäni sisäisestä kehittävästä ajatuksesta ja ohjeesta. Olen saanut niistä valtavasti voimaa ja niiden ansiosta olen nyt oikeasti ymmärtänyt, miten ihmisen pitää löytää se oma tiensä ilman ketään muuta, vain sinä itse oppaana.
Kaikki tietävät, miten rakastan tätä taloa ja tätä puurarhaa. Kaiket kesät olen persus pystyssä uurastanut saadakseni tämän pihan kukoistamaan. Ja se on ollut ihan unelmien elämää, sekin.
Sitten yhtäkkiä vain tajuaa, että onhan elämässä muutakin! Haluaa vielä kokea paljon muuta. Matkustaa. Seikkailla, urheilla, kokeilla voimiaan. Miten voisi sen kaiken toteuttaa jämähtämällä tähän pihapiiriin?
Niin. No ei mitenkään. Aika on tullut. Pitää miettiä, miten yhdistetään omakotitalo ja liehuminen muiden unelmien perässä. Otetaan jäät pois hatusta ja katsotaan uusin silmin loppuelämää?