Show must go on

Elämä. Se kiitollisuus ja tasapaino joskus järkkyy. Vaikeaa muistaa aina välillä aamulla silmiä avatessa, että wow, olen elossa, päivä on täynnä mahdollisuuksia. Itseä pitää kouluttaa ja tsempata todella vahvasti näiden hetkien tullen: sinusta on vaikka mihin; sinä olet vahva; vain taivas rajana; unelmoi! Kun itsekään et pääse aivan sille kiitollisuuden tasolle, jolla olet ollut jo viikkoja ja kuukausia, tapahtuu niin kuin pitääkin tapahtua. Tulee ystävä, joka kysyy: miten olet nyt oikein ajautunut tuollaiseen tilanteeseen, kaiken oppimasi jälkeen? Ja tästä se taas lähtee, usko rakkauteen palaa ja tasapaino on läsnä, kiitollisuus on konkretiaa.

Se on välillä vaikeaa. Asiat eivät edisty. Ystävä osoittautuukin vain kaveriksi. Valheita paljastuu. Itse ei enää muista oppimiaan opetuksia ja faktoja: sitä että vain sinä itse luot oman elämäsi ja kaikki on sinulle mahdollista. Ja että sinun tulee siirtää syrjään elämästäsi ne ihmiset, jotka tekevät esteitä tiellesi. Ja samalla arvostaa heitä, kun antoivat sinun nähdä todellisuuden.

Tiedän, että kuulostaa hämärältä. Mutta se, joka uskoo ihmiseen ja omiin voimiinsa ymmärtää varmaan yllä mainitun. Itse haluan kiittää hyvää ystävää, joka taas kerran muistutti elämän tärkeimmistä asioista ja nosti minut ennen kuin vajosin epätoivoon. Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän.

Tämä piti kirjoittaa ihan itseä ja tulevaisuutta varten. Nyt kuuntelen Queenia ja annan Freddie Mercuryn tuutata täysillä minuun voimaa laulamalla: Friends will be friends, Ystävät pysyvät ystävinä, kun tarvitset rakkautta… Ja show jatkuu 🙂

Vastaa