Joulua kohti!

Rakkaan ystävän luona Lempäälässä. Sai taas jutella ja vaihtaa ajatuksia, fiilistellä Tampereen Tallipihassa kauniiden jouluisten rakennusten ja lyhtyjen , lamppujen, torikojujen tunnelmaa. Jotenkin sitä ihminen on vain muuttunut. Nyt ei tehnyt mieli ostaa mitään, ei halua hankkia tavaraa. Itse keräilin ideoita joulukoristeisiin ja -kattauksiin, mutta mitään esinettä ei tehnyt mieli, vaikka niin paljon kaunista nähtiinkin. Se on jotenkin vapauttavaa, päästää irti myös tavaran omistamisesta. Minullahan on jo kaikkea, mitä tarvitsen! On niin terveellistä harkita tarkkaan, onko joku tavara tai vaate todella niin tarpeellinen, että siihen täytyy uhrata rahaa, jonka voisi käyttää vaikka muuhun hyvinvointiin (hmm, miten olisi matka Italian Apenniineille vaeltamaan…).

Voimaannuin tästä vierailusta, vaikka moottoritie Tampereelle on (paitsi kuuma myös) aika tylsä. Paluumatkaa sävähdytti idän puolella möllöttävä juustonkeltainen täysikuu tummansinisellä samettisella pakkastaivaalla. Ja onhan se aina ihana tulla kotiin. Kynttilät palamaan, villasukat jalkaan.

Miksi murehtia menneitä? Nehän ovat jo menneet, niitä ei ole. Miksi murehtia tulevaa? Sehän ei ole täällä vielä. Nyt on hyvä hetki. Tämä hetki ei tule takaisin. Nautin siis siitä, nyt!

Vastaa