Anna anteeksi

Yhtäkkiä Apulannan Tonin uskomattoman terävät laulun sanat taas iskevät kuin nyrkki. Toivon niin, että nämä sanat tajuavat kaikki ne, jotka pyöriskelevät vanhoissa sen sijaan, että iloitsisivat kaikesta hyvästä, mitä nyt on:

Kaikki loputon kauneus
Kaikki järjettömyys
Kaikki ruoskivat toiveet
Kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia
Osa arvoitusta
Valot pimeyksien reunoilla

Muista että ne
Kaikki suurimmat kauhut
On sun toiveittes peilikuvat, käännä ne
Ja kädestäs löydät niihin avaimet
Ja että on helpompi antaa muille anteeksi
Kuin jäädä kaunaan kiinni…

Anteeksi antaminen, sehän on vain sanoja. Minusta se ei tarkoita, että on hyväksynyt vääryyden ja kääntää toisen posken. Ei mitenkään! Minusta se on sitä, että mieltää vääryyden vääryydeksi, mutta jättää sen taakseen, koska sehän meni jo. Vääryyden tekijän voi jättää huomiotta, pyyhkiä elämästä tai asettua hänen yläpuolelleen. Jos vain jatkaa vanhan kaluamista, on se sama kuin antaa periksi vääryydelle ja tehdä hallaa itselleen. Olenhan minä kuitenkin niin arvokas – itse asiassa tärkein elämäni ihminen olen minä – että en pilaa elämääni jonkun muun tähden?

Keittiöfilosofi iski jälleen.

Vastaa