Mitä hittoa pääministeri?

Miten ihmeellistä elämä onkaan! Tästä ei kauan ole, kun Alex Stubb kurvaili tiukoissa pyöräpöksyissään titaanien lailla. Koska se oli hänen harrastuksensa ja kuului elämään. Minkälainen haloo siitä tuli? No ei minkäänlainen. Korkeintaan teinit ihailivat, että onhan piukea poika pääministerinä.

Siitö on toki jo aikaa. Nyt Suomea markkinoidaan maana, jossa presidentin voi kohdata Hakaniemen torilla muumilaukku käsvarrella (ja i ei jäänyt vahingossa pois), tai pressa voi jonottaa kahvikioskiin samalla kun turvamies pissattaa pressan koiraa.

Mutta piru vie. Kun pääministeri meikkaa vessassa (missä hänen olisi pitänyt se tehdä? Buduaarissa seuraneitien ympäroimänä?), niin sehän on ihan kansakunnan nuoleskelua ja median kanssa harjoiteltua näyttelemistä. Pitäisi olla samanlainen kuin kansa. Mutta kun on samanlainen kuin kansa (aamutoimissaan), niin oletkin ällöttävä teeskentelijä, joka on vain olevinaan ”kansaa-”. Miten tässä sitten innostat tyttöjä yhteiskunnallisiin tehtäviin ja olemaan vain ihmisiä eikä vain naisobjekteja?

Tässä se naisviha taas tuli esiin. NaisVIHA on kova sana, jota moni (anteeksi vain) keski-ikäinen mies ei allekirjoita: ”Enhän minä siis vihaa naisia. Vain se ärsyttää, kun ne nyt ovat niin olevinaan parempia ja silti meikkaavat ja kaula-aukoissakin näkyy ihan sitä itteensä, siis ihoa…”

No entäpä sitten, jos nainen sattuukin saamaan ison postin jota ehkä oli kaavailtu miehelle. Jutta Urpilaiselle kävi juuri näin: mikä se tällainen ylijäämäkomissaarius on muka, ja vielä verkkosukissa poseeranneelle mimmille? Kehitysmaiden kehitystä, hehheh-timosoini-naurua. Vaan nyt yhtäkkiä globaalit foorumit yhtäkkiä ovat heränneet: mitä tekee Kiina? Mitä tapahtuu Afrikassa ja kenen ehdoilla?

Paasaus sikseen. Takana onnellinen päivä, myös eilinen teatterikokemus, Rosa Liksomin romaaniin perustuva Everstinna… Ei kaunista, mutta järkkyä, ja Heidi Heralan urotyö näyttämöllä.

Vastaa