Hyvinhän tässä ollaan sujahdettu Suomen syksyyn. Tihkusade kasvoilla tuntuu lempeältä ja kuten jo sanoin, keltaisten ja ruskeiden maahan pudonneiden lehtien tuoksu on rauhoittavaa ja sielua lääkitsevää.
Ihan perheenäiti -koodilla tänään. Lidlissä (hitto, en käynyt Kreetalla Lidlissä, olikohan siellä Kreikka-päivät 🙂 ) ruokaostoksilla, vimmattua siivousta, kauhea väsymys – koska eilen teatteri-illan päälle myöhään nukkumaan ja jokin herätti jo ennen seitsemää. Kahdenlaiset lasagnet tein ja tunnustan lukeneeni aina välillä Rikun ja Tunnan Madventures-kirjaa Kansainvälisen seikkailijan opas.
Katselin lasagnen kypsyessä terassilta tihkusadetta ja kaunista hämäläistä maisemaa. Ajatella: ihan tasan viikko sitten istuin väsyneenä meren rannalla tilaamassa iltapalaa. Tarjoilija ei suostunut tuomaan grillatun juuston ja viininlehtikääryleiden kylkeen punaviinilasillista. ”Ei, tuon teille valkoviiniä, sopii paremmin.” Mitäs minä siihen? Nautin huolenpidosta ja tästä iltapalamaisemasta:
On tietenkin asioita, joista ei puhuta. Kissa Salminen ei ole huijattavissa, hän tietää, että tulossa voi olla vielä paljon yksinhuoltajuutta isännän kanssa: