Hania-päivä

Koska polkupyörävuokrausidea oli kuolleena syntynyt jo siinä vaiheessa, kun kotiuduin Samarian rotkosta, päätin huristella parinkymmenen kilometrin päähän suureen kaupunkiin, Haniaan (170.000 asukasta). Bussit liikkuvat paikallisten neuvojen mukaan 20 minuutin välein. Odottelin 50 minuuttia ja hetihän se sieltä tuli. Kyytimaksu ei päätä huimannut, 1.60 eur.

Hania on vanha kaupunki, jossa jäänteitä bysantista ja arabialaisesta, sekä venetsialaisesta kaudesta. Venetsialainen satama on kaunis, mutta nyt se oli kovin tunkuun asti täynnä meitä turisteja. Ilmeisesti (hyvä tietenkin näin) matkailu on todella avautunut ja moni on tehnyt laillani ja sännännyt vihdoin Kreetalle. Yritin etsiskellä jotain vähän erikoisempaa tuliaista, mutta ne paikat, joissa kävin, eivät tarjonneet juuri sen kummempaa kuin Staloksen pikkumarketit.

Istahdin hetkeksi lounaalle ja kyllä täällä ruokapuoli osataan. Ei herkkulounaaseen muuta tarvinnut kuin salaatti ja grillattua, oliiviöljyllä ja yrteillä maustettua leipää. Viereisessä pöydässä saksalaispariskunta söi tuhteja makkaroita ja joi saksalaista Kaiser-olutta…

Erään kaupan lattiassa oli lasin alla bysantin aikaisia kaivauksia ja saman rakennuksen kapeat portaat johtivat jonnekin ylös muinaiseen pyhätön torniin. Kaunista!

Haniassa on myös paljon muinaista rakennustaidetta, jonka natsit toisen maailmansodan aikaan pommittivat hajalle:

Kaupunki on viehättävä, vilkas ja modernikin, kun liikkuu vanhasta kaupungista pois.

Uskaltaisitko istahtaa tähän tuoliin?

Aloin kuitenkin väsyä jo parin tunnin tallaamisen jälkeen. Mieli teki ”kotiin”, Staloksen pienempiin ympyröihin. Illan vietinkin visusti huoneessani, tarjosin itselleni iltapalaksi leipää, juustoja, tomaattia ja aprikoosia. Eilinen päiväkin väsytti, joten klo 23 nukkumaan: seuraavana aamuna edessä Imbrosin rotkovaellus!

Vastaa