Lyöttäydyin pitkästä aikaa Ryhmä Rämän mukana Parooniin karaokeiltaan. Vähän oli ahdasta takapenkillä, mutta tunnelma korkealla. Mukava oli laulaa Anna-Marin, Jussin ja Aimon kera ja tutustui samalla muutamiin uusiinkiin tähtiin. Näin punamultayhteistyö toimii! Parooni on kotoisa ja siisti paikka. Taidankin alkaa tosissani harrastamaan. Siinä sitten autonruttauskin unhottui.
Belgialainen ystäväni Willy ajoi kerran (taas) rallikisassa pihalle ja väitti ilmalennon aikana nähneensä koko elämänsä vilahtavan filminauhan lailla mielessä, kai olettaen että viime minuutteja tässä vietetään. Vai olikohan se silloin, kun hän uimataidottomana oli joutunut veden varaan? Joka tapauksessa, näinhän kirjoissa ja elokuvissakin kerrotaan. Minulle sattui ihan samanlainen elämys, kun se Renaultti rutisi toisen auton takapuskuriin. En tosin nähnyt otteita elämästäni. Sen sijaan näin välittömästi sieluni silmissä Sampon verkkopankin tiliotteeni, jossa oli paljon miinusmerkkisiä tapahtumia.
Tänään on hieno ulkoilupäivä, vaikka Asta väitti toista ja pakotti kantamaan itseään pari kilometriä aurinkoisessa pakkassäässä. Ihan totta puhuen, vaikka ilma onkin kaunis, maaliskuun aurinko ahdistaa minua syvästi. Aurinko ja lumi eivät sovi yhteen. Kirkasta, terävää valoa, joka sattuu silmiin ja muistuttaa, että vielä on pitkä matka vihreyteen. Heinäkuun armoton aurinko ja helle ovat minua varten.
mutta sunnuntaiehtoo kruunasi kaiken!
kiitoksia ylöspidosta ja syttypaperista.
r.a. salminen on upea jätkä.
Jees. Tehotytöt vauhdissa…