Päässä surisee

Puro on vapautunut jääkuorestaan

Vaalien siirto on mielenkiintoinen juttu. Ensinnäkin käydä uurnilla lähes juhannustunnelmissa, luulisi innokkaita äänestäjiä riittävän. Myös hengähdystauko on paikallaan, kevät on aina muutenkin kiireistä niillä jotka ovat töissä, valtuustoissa ym. Tilinpäätökset, rekrytoinnit, projektien loppuunsaattamiset ennen kuin kesälomat sulkevat Suomen. Nyt Suomen sulkee korona, mutta vaalit tulevat suloisen suven juhlan alla. Mahtavaa!

Hengähdystauko on tämä pääsiäisen aikakin. Kevään alkaminen, kristikunnan – ainakin katolisen – suurin juhla. Pidän pääsiäisestä. Olen käynyt Imatralla ortodoksitsasounassa pääsiäisyön messussa. Se oli sanoinkuvaamattoman juhlavaa ja kaunista. Väitän ettei luterilainen kirkko tarjoa yhtä upeaa musiikki-taide-tunne-elämystä.

Hengähtää myös liikkumisrajoituksia vastustanut osa suomalaisista. Perustuslakivaliokunta ei antanut sympatiaa rohkeille rajoitteille. Media vouhkaa, miten iso tappio tämä oli hallitukselle. En yhtään usko, että se on hallituksen tappio. Se oli varmasti odotettavissakin, meidän perustuslakimme on tiukka eikä taivu samaan kuin vaikka Espanjassa, jossa vuosi sitten jo piti olla todistus ulosmenon tarpeellisuudesta. Myös opetusministeri Saramo twiittasi samaa: ei yllättänyt. Joten laki varmaan tulee uudelleen toisessa ja lievemmässä muodossa parlamenttiin. Tappio tämä taisi enemmänkin olla suomalaisille, sillä 2-3 viikkoa sulkua olisi ehkä voinut viedä meidät turvallisempaan kesään.

Mutta kuntosali meni säppiin kahdeksi viikoksi. AVI tuhoaa siis hauikseni ja vatsalihakseni, hävetköön! No, oikeasti kaksi viikkoa sinne tänne on ihan sama. Kuntoilla voi kotonakin ja juokseminen pitkin teitä on ihan ilmaista. Lihas kasvaa kuitenkin levossa, ei rehkinnässä. Joten hengähdystä tälläkin saralla.

Lähtikö lapasesta?
Hernepelto on jo hyvässä mallissa keittiön ikkunalla

Kun nyt ”hengähdän”, tulee suunniteltua kaikkea innolla. Pihaa, kirjoittamisia, kaukana toivottavasti siintäviä matkoja, pientä remonttia, isoa remonttia. Tein kuitenkin huomion, joka toimikoon varoituksena kaikille joilla samanlaista yltiöpäistä tulevaisuuden suunnittelua veressä. Se huomio on seuraava: älä koskaan lue illalla sängyssä uutta puutarhalehteä tai sisustuksesta, kasvattamisesta tai pihan uudistamisesta kertovaa kirjaa! Viimeisen Viherpihan ja Unelmien Talo & Koti -numeroiden kanssa vietetyn tunteroisen jälkeen valojen sammuttamisesta lähtee mieli entistä hurjempaan laukkaan. Päässä surisee siemenpusseja, multakuormia, kivituhkaa ja kevätruiskutuksia. Heittelehdin levottomasti väsyneenä pohdiskellen, mitä taimia tulisi hankkia, mistä päästä eroon, miksi päästin peurat taas syömään atsalean ja luumuntaimet, vaikka varastossa oli verkkoa ja huppua jos jonkinlaista. Onko puutarhani (puistoni?) niin valtava, etten muista, mitä sinne olen sirotellut? Ilmeisesti.

Nyt pari yötä valvottuani (kolmeen ensin, seuraavana kahteen) olen järkevä ja luen vain Tommi Kinnusen ankeahkoa vaikkakin hyvää Neljäntienristeystä. Se kertoo menneestä. Välttelen Mari Mörön jo lukemiani kirjoja jotka kutsuvat seireenin äänellä sängynpäädyn yläpuolella hyllyssä: ”Kukkasillaan” ja ”Kukkanuottasilla”. Niistä ei hyvä seuraa.

Vastaa