Yksin kotona

Olen viettänyt aikaa yksin, ns. kesäleskeyden  myötä. Paljon olenkin saanut aikaan: remontin jälkihuollot ja kahden koiran hammashoidot. Mutta myös sen verran itsekkyytttä, että olen viettänyt ainakin kaksi päivää vain oleillen (ja ihaillen siistiä kotia).

Kiva yökyläystävä kävi eilen-tänään. Olipas hienoa jutella kaikesta. Aika kului siivillä. Syötiin fetapastaa, juotiin viiniä. Puhuttiin elämästä, ihmissuhteista, uskonnosta (etenkin ortodoksisuudesta, joka avautui minulle aivan uudenlaisena ja mielenkiintoisena, iloisena ja kauniina valintana). Ihme kyllä hurjahaukkuinen Kiss-koira otti Elinan rauhallisesti vastaan eikä kytännyt ollenkaan ikävään tapaansa. Myös Salminen tykästyi, ehkä siksi, että vieras huomioi hänen itserakkaan tapansa tälläytyä heti keittiön pöydälle uuden ihmisen nenän eteen kertomaan, kuka oikeasti onkaan tämän talon Tärkeä Henkilö.

Nyt pitää terästäytyä varaston siivoamiseen ja korjaamiseen (katto!). Ikävä vain, että viikonloppu lupaa sadetta ja silloin ei voi romukasaa lajitella ulkona. Ensi viikolla alkavat aktiviteetit: tarkastuslautakunan syksyn ensimmäinen kokous  pitää pyörittää, joogan uusi kausi alkaa, vielä pitäisi kansalaisopiston tanssitunnit varata. Myös personal trainer tekee uuden ohjelman ensi viikolla! Hän siis lupasi epäilevälle itselleni helmikuussa, että selältään lattialta istumaannousu sujuu muutaman kuukauden kuluttua. Ja – tadaa! – sehän sujuu nyt. Nälkä kasvaa syödessä. Yhtään ei kiinnosta jäädä tälle tasolle, vaan eteenpäin elävän mieli. Vaikka karvasta se on uusia painoja ladata tankoon ja muihin kidutusvälineisiin. Mutta se tunne jälkeenpäin! Se vastaa nousuhumalaa tai rajua org… no rajua mielihyvävätilaa  :).

Loistava uutinen, että Jokerit eivät lähteneet Minskiin pönkittämään jääkiekkohemmo Lukashenkan egoa ja asemaa! Mielestäni vääriä ratkaisuja ovat myös urheilujärjestöjen päätökset Qatarin, Dohan suhteen. Ihmisoikeusrikkomuksista pitää tehdä julkisia ja niistä pitää kyseisen maan hallinnon saada kynsilleen. Rahat pois, näin se homma toimii!

Ja vielä kuitenkin: Kalle Rovanperä kohta Virossa painaa kaasujalkaa. Huikea kaveri!  Itsellehän tietenkin tulee ajoittain iso ikävä tulee moottorin pörinää, vatsassa kihisevää jännitystä kartturinpenkillä, huimaavaa vauhdin ja kilpailun hurmaa, jota joskus sata vuottako sitten maisteltiin. Uskaltaisko enää? Ehkä Kallen kyydissä, kyllä!

Ja nyt odotetaan Valtteri Bottakselle onnea Formula-viikonloppuun. Ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Vastaa