Silkkiä ja ruusuja

 

Ihana kuva toissa- tai toissaedelliskesän Iittalan naivistinäyttelystä. Elämäni on todella kuin silkkiä vaan nyt. Valtuustovuosi loppui, isoon pinnistykseen tarkastuslautakunnan osalta. Muu Lopen toiminnan ja talouden osalta oli ihan ok, mutta toki ainakin omaa lautakuntaani mietityttivät monet henkilöstöä rasittavat asiat, turhat talous- ja tietohallinnon kulut sekä aika haastava väkiluvun väheneminen. (Tähän viimeiseen kyllä on vastattu hauskalla ja ytimekkäällä videolla tonnin tonteista Lopella, vahinko vain, ettei sitä jostain kumman syystä näytetä Lopen etusivulla?)

Tällä viikolla olen ryöminyt siis pihalla saadakseni puolimetrisiksi kasvaneet voikukat ja vuohenputket hävitettyä. Kuitenkin havahduin faktaan, että kitkeminen olisi ollut järkevämpää laskevan kuun aikaan; nyt ahkeroin nousevaa kuuta vasten ja siitäkös rikkaruohot innostuvat. Maanviljelijät ja puutarhakasvattajat ovat satoja vuosia tienneet nämä faktat. Miksi itse heräsin niihin vasta nyt? Koska olen hölmö.

No, ikkunat ovat kirkkaat (pesin ne). Niistä näkee ulos! Kirjasto on auki, ja haalin sieltä noin 10 kiloa puutarhakirjoja – mikä autuus!

Silkkiä siis tuo edellinen. Ruusutkin kasvavat hyvin. Mutta illalla kun selvisi, minkä ruusun olenkaan saanut, alkoi vähäseltään kismittää.

Ruusu oi ruusu… Olisitpa tullut johonkin muualle, kuin käsivarteeni iholle ja ihon alle! Luulin ensin, että vähintään korona. Käsi mansikanpunainen ja kuuma. Näytti lähinnä lampaanviululta. Venäläinen kiva lääkäri akuuttiosastolla aamulla kuitenkaan ei näyttänyt ilahtuneelta, kun hänen esitelmänsä jälkeen kerroin selvittäneeni jo tuon kaiken Googlesta.

Juttu siis on näin, että kun imusolmukkeet on poistettu (tapahtui 8 vuotta sitten), tulehdus nimeltä ruusu on todennäköinen jatkuva vaiva (eka kerta minulle). Se tulee bakteerista, pienistä ihon rikkoontumisista, joihin basilli hyökkää. No kiitos vain. Eihän tässä muuta tehdäkään, kuin uiskennellaan bakteerivellissä. Järvessäuintia ja puutarhakaivauksia.

Enpä valita, kun ruusujakin kerran saan. Voisikohan toivoa ensi kerralla vaikka pienen lemmikkikimpun?

 

Vastaa