Voiton kevät

Niin se tuli. Hyvä vaalitulos eduskuntavaaleissa Vasemmistolle.Vaalivoitto on ehkä vähän isohko sana, mutta siihen nähden ettei moneen vuoteen ole tullut kuin sinittelyä, tämä 16 kansanedustajaa on ansaittu ja nostaa mielet uudelle tasolle. Politiikan suunta kääntyy, lähes kymmenen vuoden kurjistamispolitiikan jälkeen voidaan ehkä taas antaa kansalaisille tukea, palveluja, koulutusta ja: hyvinvointia.

Myös eurovaaleissa saimme upean Silvian mepiksi. Hän on vannoutunut ja sitoutunut faktoihin perehtyvä ja aito sosiaalisesti taitava. Ilmasto ja ympäristö, talouden sopeuttaminen ilmastonmuutokseen – nämä ovat kohtalonkysymyksiä koko maailmalle. Olen onnellinen, että Silvia pääsee Brysseliin tekemään työtä näiden asioiden puolesta. Ja kuten edellinen uskomattoman tarmokas meppimme Merja sanoi: Brysselissä ei ole mitättömiä tehtäviä. Siellä jos missä ollaan päätöksenteon ytimessä.

Nyt sitten olemme hallituspuolue! Vihdoin. Vuonna 2011 vaalien jälkeisessä Kataisen hallituksessa saimme paljon aikaan, mutta mitta tuli leikkausvaatimusten takia täyteen; lähdettiin kävelemään. Mikä oli aivan oikein! Nyt on aika paremmat mahdollisuudet tehdä täysi kausi hallitustyötä, kun Kokoomus ei ole mukana. Viherpunainen vasemmistokeskustalainen koalitio sai aikaan toivoa antavan hallitusohjelman, johon sisältyivät kaikki kynnyskysymyksemme ja jolle 97 % jäsenäänestykseen osallistuneista sanoi kyllä.

Ja vielä: kun meidän oma edustajamme Aino-Kaisa Pekonen lähtee luotaamaan sosiaaliturvauudistusta sosiaali- ja terveysministerinä, niin unelmani ovat käyneet toteen! Muistan AK:n ensimmäisestä puoluekokouksestani Kulttuuritalolla. Hänet valittiin ihan tuntemattomana kasvona puolueen varapuheenjotajaksi. Aino-Kaisalla oli tietenkin meidän hämäläisten täysi tuki, vaikken silloin edes itse kovin hyvin häntä tuntenut. Mutta aloin tuntemaan. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa päätimme me hämäläiset, että AK eduskuntaan.

Se kampanja säilyy muistoissa! Ajeluita pitkin Hämettä vaalivankkureilla. Pienissä kyläkeskuksissa ja baareissa vierailtiin, jututettin porukkaa. Huhtikuista tihkua satoi. Teipattu matkailuauto hyytyi jonnekin Forssan tienoille. Meitä nauratti (Arja, minä ja Aino-Kaisa) ja väsytti. Viimein Hämeenlinnan Verkatehtaan vaalivalvojaisissa, joissa sydämet seisauttanut persujen vaalijytky tuli, saimme myös juhlia AK:ta! Olipa se vaivan arvoista!

Nyt Aino-Kaisa on ministeri. Kokenut ja luotettava. Vaikka työelämä näin loppua kohti ei mitenkään ole palkinnut minua kuten luulin aika ison asiantuntemuksen ja kokemuksen saavutettuani, niin tästä hallitukseen menosta ja onnistuneista ministerivalinnoista olen aika fiiliksissä.

Onhan tämä meidän kaikkien jäsenten yhteinen matka ja saavutus!

Vastaa