Kulkukissa olikin ovela ja veteli ensin verkon läpi ruuat loukusta. Kunnes tajusin peittää viltillä kaiken muun paitsi sisäänmenoaukon. Ei mennyt kauankaan, kun nälkä veti kulkurin häkkiin, loukun ovi napsahti kiinni, ja sähisevä ja kauhistunut kissa oli kiikissä. Eipä hän vakuuttunut siitä, että olin hyvissä aikeissa, vaan säntäili ja murisi. Onnentassuun kyyditsin sitten kisun ,ja varmasti siellä on mukavampaa: saa ruokaa, lämpöä, ja toivottavasti pian myös oman rakastavan kodin. Uskomatonta on, että monet (useasti vanhan kansan ihmiset, mutta myös nuoremmat) ajattelevat, että kyllä kissa pärjää talvella: se osaa metsästää ja löytää lämpimikseen latoja ja varaston ylisiä. Todellisuudessa kissat ovat lämpimältä leveysasteelta ja näin ollen kylmyys on niille juuri tuhoisaa. Talvisin ei elävää riistaa juuri löydy eikä kissa pysty syömään jäätynyttä ruokaa. Ja mitä tapahtuu, kun leikkaamattomat villikissat lisääntyvät? Olen myös kerran kerännyt pihaltani ihan pienet, Salmistakin nuoremmat pennut, jotka hytisivät lumisateessa ilman ruokaa. ”Järkevä” kissanomistaja kun oli juuri sitä mieltä, että kyllä pärjäävät. Jos pärjääminen tarkoittaa nipinnapin hengissä pysymistä, niin ehkä näin.
Maanantaina kuuntelin kunnanhallituksessa hanketta Riihimäen terveyskeskuksen ja sairaalan päivystyksen yhdistämisestä. Hanke on looginen, parantenee palvelua ja pitkällä aikavälillä myös vähentänee erikoissairaanhoidon käyntejä ja nopeuttaa hoitoketjua. Hintaahan siitä koituu lisää Lopelle, muistaakseni 3-400.000 vuodessa. Ilmeisesti asiaa vielä kuitenkin kannattaa valmistella.
Olen silmät ristissä taittanut Hämeen Vasemmistoliiton jäsenlehteä. Vihdoin sain Paavo Arhinmäenkin tervehdyksen, sillä se viipyi sairauden ja työmatkan takia. Ensi viikon alussa pitäisi postittaa iso nivaska lehteä. Sitten jäämme vain odottelemaan piirin syyskokousta, jossa valitaan uusi puheenjohtaja ja hallitus.
Tänään jotain mukavaakin: lunta sataa! Ja tilasin netin kautta liput Les Miserables -musikaaliin Lontoon Queens Theatreen… Niin, olen menossa halpamatkalle parhaan ystäväni Sirkun kanssa joulukuun alussa. Ja pitäähän gyldyyriä (vrt. Eino Leino) olla mukana, ei pelkkää jouluostoksien tekoa ja fiilistelyä. Miserablesin olen nähnyt Helsingin Kaupunginteatterissa, pääosassa mahtava Pentti Hietanen. Mutta arvaan, että lontooversio ei häviä suomalaiselle.