hei hei hyvää Nuuttia!

Onhan aikaa siitä, kun viimeksi tartuin blogikahvaan. Syksyllä mahtavan kuntoviikon jälkeen olen viettänyt vähemmän mahtavan työrupeaman ja nyt vihdoin nautin kaksi viikkoa jouluvapaasta ennen kuin aloitin vuodenvaihteen jälkeen taas työt.

Työrupeamasta ei sen enempää.  Ihanat kollegat saavat minut jaksamaan. Yritän vielä yhden vuoden. Jos lomat ja saldot lasketaan, niin pitäisi päästä ensi vuoden vaihteessa eläkkelle. Mikä kaamea sana: eläkkeelle! En yhtään tunnista itseäni tuosta määrittelystä.

Joulun aika on ollut ihanaa. Lapset käyneet, kuka mitenkin. Esikoinen kuitenkin Intiassa, nämä nuoremmat enemmän näkösillä. Nyt päätettiin (siis minä päätin) että ensi joulu vietetään jossain kartanossa, missä on täysihoito ja pääsee vaikkapa hevosajelulle. Ja koirat mukaan.

 

Koirista puheen ollen. Elokuussa mun pienen ihanan keskimiehen häät…! Koirille tarvitaan hoitopaikkaa. Jos joku ihan kamalasti rakastaa kiinanharjakoiria ja haluaa viettää vuorokauden näiden läheisriippuvaisten (ja samassa sängyssä nukkuvien) rapsutuksista riippuvien pöhköjen kanssa, niin ilmoittautukaa! Meillä on tarjota hoitopalkaksi hulppea 70-luvun ok-talo tontteineen kaikilla mukavuuksilla käyttöön. Ai niin joo: myös yksi itsetuntoinen kissa, about 6 kiloa ja 100 MG itsetuntoa. Pärjää ilman hoitoa, ruoka + vesi.

(edit: tähän löytyi jo vapaaehtoispariskunta vuodenvaihteen kyläilyn yhteydessä!)

Viikolla oltiin parhaan ystäväni Sirkun kanssa katsomassa upeaa balettia Tuhkimo. Sitä olivat jotkut etukäteen jo kritisoineet siitä, että pulskaa ilkeää sisarpuolta kiusattiin. No justiinsa. Kyllä molemmat ikävät sisarpuolet näytettiin tyhminä. Jos toinen nyt sattuikin olemaan pulska, niin mitä sitten? Ei tästä sen enempää.

 

Baletti oli ihana. Ja ennen kaikkea oli ihanaa viettää joutilasta aikaa. Käveltiin oopperasta keskustaan Kluuviin, jossa öitsimme kivassa pienessä hotellissa. Eihän me vanhukset enää jakseta bilettää. Parhainta oli punaviini-pyjama-keskustelu kyldyyrin jälkeen. Kiitos, ystävä!


Valkoinen joulu 2018

Joulu! Rakastan joulua. Etenkin aikaa ennen joulua. Saa puuhata, tehdä herkkuja, laittaa kauniita valoja ja kukkia joka paikkaan. Myös lahjojen miettiminen ja antaminen on minusta ihanaa. En enää ota stressiä näistä asioista, vaan nautin, nautin.

Paljon loikoilua, liikuntaa (vaikka yskä rajoitti enkä pystynyt suunnitelmien mukaan käymään salilla), lukemista ja vielä enemmän lukemista. Luin Minna Canthin elämään pohjautuvan Rouva C:n, jännitin Keplerin uusimman läpi, vihdoin sain varauksella Lopen kirjastosta Michele Obaman Minun tarinani (todella kiinnostava kurkkaus keskiluokkaiseen afroamerikkalaiseen todellisuuteen, joka meikäläiselle on aivan tuntematonta aluetta). Elokuvia: sadannen kerran Notting Hill ja Titanic keskimmäisen kanssa, jouluaattona pakollinen koko maailmani pysäyttävä Lumiukko. Ikinä en jouluaattoa vietä ilman, että puuronkeiton jälkeen köllähdän sohvalle glögilasin kanssa ja katson Lumiukon alusta loppuun…

Uusi vuosi toi mukanaan uusia kavereita. Helena ja Timo ilahduttivat meitä. Siinä määrin, että unohdimme kokonaan skumppapullon avauksen ja vähän myös vuoden vaihtumisen! Vanhuus! Oli niin paljon asiaa. Kivaa on aina löytää uusia tuttavuuksia. Itse en mitenkään keräile ystäviä, sopiva määrä riittää. Mutta kovasti olen utelias tutustumaan ihmisiin, mielipiteisiin, kulttuureihin, uusiin maihin. Tämä uudenvuoden aatto oli yksi parhaimmista, kiitos Helenalle ja Timolle!

Vastaa