Dyyneillä

”Ibland behöver man en öde ö,
sand att sila,
vatten att prata till.
Och då kan Fredag komma och
lägga fotspår i stranden.” (Elmer Diktonius)

Ihan paras loma! Olen nyt toiseksi viimeistä päivää kuntoutus- ja työhyvinvointijaksolla Porin Yyterissä. Aurinko on hellinyt, meri ikkunan edessä, yöllä kuuluu aaltojen tasainen ääni sisälle asti. Kuntoa on testattu (UKK-kävelytesti ja lihaskuntomittaukset) ja kohotettu monin eri tavoin. Vaikka päivittäin ei ole kuin pari kolme järjestettyä settiä, olen silti ollut välillä pulassa, mitä kaikkea ehtii. Kas kun mitään ei haluaisi jättää väliin!


Aivan vieressä idyllinen Fatijärvi


Päivällisen jälkeen ei malta mennä sisälle – iltakahvit syysauringossa!

Eilen vesijuoksutreeni aamulla, sitten luontolenkkiä lähimaastossa, päiväuinti meressä… Loikoilin jopa sannikossa dyynin tuulensuojassa ja lueskelin; oli aivan kesä – syyskuun neljäs!


Voiko ihanampaa enää olla?

Tänään aamusta taas altaaseen vesijuoksemaan ja aamupalan jälkeen todella kiinnostava ja koukuttava kiinalainen aamuvoimisteluohjaus. Tai ji -voimistelu tuntui oikeasti toimivan enkä epäile miljoonien kiinalaisten olevan väärässä siinä, että se pitää kunnon ja mielen tasapainossa. (Ohjaajamme oli eläkeikäinen nainen, harrastanut kolmisenkymmentä vuotta tai ji:tä. Pieni, jäntevä ja iloinen ihminen. Ja terve.)


Treenirinne

Yllä muuten huippu-urheilijoiden käyttämä treenimäki dyyneillä. Aika suoritus juosta pehmeässä hiekassa mäki ylös ja vielä alas. Oikeat urheilijat tekevät sen monta kertaa. Itse en pystynyt juoksemaan viettävässä hiekassa kertaakaan – antauduin vain kömpimään ylös.

Tärkeintä lomalla kuitenkin on ollut unohtaminen. Olen aktiivisesti unohtanut työt ja tulevan talven. Toisinaan en edes muista, että kotonakin odottaa hoivattavia, karvaisia ja karvattomia, puutarhaa ja sisustusideoita sekä miniatyyriprojektit. Ei tarvitse tehdä mitään. Ja silti on tekemistä, itsensä kanssa olemista ja lepäämistä (no, ehkei 13 km:n liikkuminen päivässä plus kuntosalit ja uinnit varsinaista lepoa ehkä ole) kaiket päivät.

Meitä on täällä noin parinkymmenen sekalainen ryhmä samassa ohjelmassa. Joka puolelta maata, kaikenikäisiä. Kuuleepa tuossa karjalanmurretta, pohojalaasta, turkkuu ja pori, tamperettakin nääs. Aivan huikeita tyyppejä kaikki, jopas sattuikin hyvin!

Ei täällä koko ajan olla hiki päässä kuntoiltu. Tiistai-iltana laulettiin karaokea ja rokattiin vielä lopuksi tanssilattialla (liikuntaa!. Muodostimme myös yhteiskuoron ja lauloimme yhden kappaleen porukalla. Kaksi kipaletta vedin itsekin ja siinä sivussa kaksi drinksua. Aikaisin nukkumaan – ettei aamulla vain mitään jää väliin.

Ruokaa on vähän liiankin tiuhaan tahtiin, ja se on hyvää. Eli haaveet kilojen menetyksestä eivät ehkä toteudu.

Tämä Yyterin seutu on harvinaisen kaunista. Sileää hiekkarantaa n. 6 kilometriä. Rannasta vähän sisämaahan valtavia hiekkadyynejä, ylös ja alas risteileviä metsäpolkuja, merivehnää ja mäntyjä. Iltaisin näkyy paljon vesilintuja, sorsia, joutsenia. Tänne olisi hienoa tulla uudelleen, varata vaikka mökki tuosta vierestä ruskan aikaan tai talvellakin. Nyt on taas yksi upea paikka  tarkistettu ja todettu että uusinta ei olisi pahitteeksi. Palaan tänne!

Vastaa